Voima Weekly #8 Rahan kiertonopeus

M2-rahakannan kiertonopeus: kuvaaja näyttää, kuinka monta kertaa yksi M2-dollari kiertää suhteessa BKT:hen tietyllä ajanjaksolla.

Yhdysvaltain dollarin kiertonopeus on historiallisen alhaalla.¹ Tämä tarkoittaa, että valtava määrä rahaa on olemassa, mutta se ei kierrä arjen kulutuksessa. Se lepää sijoituksissa ja tileillä – ja sillä on väistämättä seurauksia inflaatiolle. Luulisi, että tänään raha liikkuisi nopeammin kuin koskaan: maksamme korteilla ja mobiililla päivittäin, verkkokauppa on auki ympäri vuorokauden, subscriptionit ja suoratoistopalvelut veloittavat automaattisesti. 1960-luvulla taas ostoksilla käytiin harvemmin, käteinen hallitsi arkea ja maksut hoidettiin sekeillä tai postisiirroilla. Silti tuolloin dollarin kiertonopeus oli korkeampi kuin nyt. Miksi? Vastaus löytyy rahan määrästä ja sen jakautumisesta.

Rahakanta (M2) on paisunut valtavaksi.² 1960-luvulla M2 oli pienempi suhteessa BKT:hen, ja samalla rahamäärällä katettiin suuri osa kaupankäynnistä. Nyt M2 on moninkertainen, koska keskuspankit ja pankit ovat vuosikymmeniä tuottaneet uutta rahaa markkinoille: luottoa, QE-ohjelmia, koronastimulaatioita.³

Kaikki tämä uusi raha ei päädy kulutukseen. Se makaa pankeissa reserveinä, instituutioiden salkuissa ja suuryritysten tileillä. Siksi nimellinen BKT ei kasva samaa tahtia kuin rahakanta, ja kiertonopeus suhteessa laskee. 1960-luvulla kotitalouksien säästöt olivat pankkitileillä, joista raha virtasi lainoihin ja kulutukseen. Nyt säästöt ovat rahastoissa, pörssissä ja valtionpapereissa – varastoituna omaisuuseriin. Kun raha kasaantuu instituutioille ja varakkaille, se kiertää vähemmän. Jos annat miljardöörille uuden miljardin, se sijoitetaan. Jos annat 100 000 kotitaloudelle 10 000 euroa, se pääosin kulutetaan.

Keskuspankkien rahanluonti (QE) on tehnyt tästä ilmiöstä vielä selvemmän. Kun keskuspankki ostaa arvopapereita, uutta rahaa syntyy instituutioille – pankeille, rahastoille ja suuryrityksille – ei kotitalouksien käyttötilille. Tämä raha pysyy sijoituksissa ja taseissa, eikä se valu päivittäiseen kulutukseen. Nykyinen rahapolitiikka suosii siis institutionaalista omistajuutta ja varakkaita: heidän rahansa säilyttävät arvonsa omaisuuserissä, kun taas tavalliset kotitaloudet kärsivät hintojen noustessa ilman vastaavaa tulonlisäystä.

Rahan liikkeen voi ajatella kuin vettä padon takana. Niin kauan kuin pato pitää, virta reaalitalouteen on hidas ja hinnat pysyvät suhteellisen vakaina. Mutta jos pato murtuu – kun reaalituotot sulavat, inflaatio-odotukset muuttuvat tai valtio alkaa kanavoida rahoitusta kansalaisille – vesi ryöpsähtää markkinoille ja hinnat nousevat nopeasti.

Myös kotitalouksilla on oma roolinsa: kun inflaatio käy kovana, he voivat alkaa hamstrata hyödykkeitä, mikä kiihdyttää hintojen nousua entisestään. Sama pätee yrityksiin: jos ne huomaavat raaka-aineiden hintojen nousevan, ne saattavat kasvattaa varastojaan ennakoidakseen tulevaa hinnannousua. Nämä ilmiöt voivat olla lyhytaikaisia, mutta pitkällä aikavälillä tiedämme, että hinnat nousevat, kun katsomme lähes minkä tahansa tuotteen, hyödykkeen tai palvelun hintakehitystä.

Instituutioiden varat pysyvät sijoituksissa niin kauan kuin tuotto ja luottamus säilyvät. Ne lähtevät liikkeelle vasta, kun nämä kaksi murtuvat. Rahaa voidaan imeä pois pehmeästi verojen, inflaation ja sääntelyn avulla – tai kovalla shokilla, kuten kriisissä tai sijoitusarvojen romahduksessa. Velkakirjamarkkinoilta voimme kuitenkin jo nähdä, että rahaa liikkuu: esimerkiksi keskuspankkien viime vuosina ostama kulta olisi voinut päätyä myös Yhdysvaltain velkakirjoihin.⁴ Nyt näin ei ole tapahtunut, ja epäilemättä maailma on siitä syystä erilainen.

Vettä tihkuu jo. Jos rahan kiertonopeus palaa edes osittain pitkän aikavälin keskiarvolle, inflaatiovaikutus on voimakas. Ennen pitkää tämä hetki tulee.

–Marko Viinikka

Perustaja, Toimitusjohtaja

Voima Gold Oy

¹ Katso ylhäällä oleva kuvaaja.

² M2 tarkoittaa laajaa rahamäärän mittaria. Se sisältää: (1) käteisen rahan, (2) käyttötilien varat, (3) säästötilien rahat, (4) lyhytaikaiset määräaikaistalletukset sekä (5) rahamarkkinatilien varat. Ei sisällä osakkeita, joukkolainoja, kiinteistöjä tai johdannaisia. Kuvaaja: https://fred.stlouisfed.org/series/WM2NS

³ QE tulee sanoista quantitative easing, eli “määrällinen elvytys”. “Määrällinen elvytys” on hieno nimi sille, että keskuspankki luo tyhjästä uutta rahaa ja ostaa sillä valtioiden velkakirjoja tai muita arvopapereita. Se on kuin rikas setä, joka ilmestyy markkinoille lompakko pullollaan uunituoreita seteleitä ja sanoo: ‘Älkää huoliko, minä ostan nämä – teidän ei tarvitse.’ Rahaa on enemmän liikkeellä, velka pysyy halpana ja kaikki voivat hetken hengittää helpommin. Mutta lopulta laskun maksaa se, joka omistaa kyseistä keskuspankin valuuttaa – kuluttaja, jonka ostovoima heikkenee. Keskuspankeilla on aina syy “printata” rahaa – milloin talouden elvyttämiseksi, milloin velkakustannusten hallitsemiseksi, kriisien ratkaisemiseksi tai poliittisten tavoitteiden, kuten puolustus- ja vihreiden investointien, rahoittamiseksi.

⁴ https://www.investing.com/analysis/foreign-central-banks-gold-tops-us-treasuries-for-first-time-since-1996-200666205

Disclaimer: Voima Weeklyt ovat allekirjoittaneen henkilökohtaisia kirjoituksia. Ne eivät välttämättä edusta Voima Gold Oy:n virallista näkemystä eivätkä ole sijoitus- tai arvopaperien ostamista koskevaa neuvontaa.