Voima Weekly #13 – Silver linings

Vuoden 1854 1 markka

Kirjoitin Weekly #2:ssa, kuinka hyvin kulta on säilyttänyt ja vahvistanut ostovoimaansa verrattuna vuonna 1879 lyötyyn markan nimellisarvoon. Tarkastellaan nyt samalla tavoin hopean hinnankehitystä — ensin historiallisesta näkökulmasta, ja sen jälkeen viimeaikaisia hintaliikkeitä sekä hieman tulevaisuudenkin suuntaa.

1800-luvulla käytössä oli bimetallijärjestelmä, jossa sekä kulta että hopea toimivat rahana, mutta jos niiden arvosuhde heilahti, ihmiset vaihtoivat nopeasti toiseen — maksoivat halvemmalla ja säästivät arvokkaamman.¹ Hopea oli kansanmetalli, kulta oli valtioiden metalli — ja kun maailma yhdentyi, kansat seurasivat valtioita. Viimeinen niitti hopeakannalle oli 1870-luvun suuret hopealöydöt ja Saksan siirtyminen kultakantaan ² mikä sai muut seuraamaan perässä. Hopea menetti asemansa rahametallina, mutta sai uuden elämän teollisuudessa.

1900-luvun alkupuolella sen käyttö kasvoi ensin sähkön ja valokuvauksen myötä, ja toisen maailmansodan jälkeen hopeasta tuli välttämätön osa elektroniikkaa, releitä ja juotoksia. Kun filmi katosi, sen paikan veivät aurinkopaneelit, sähköautot ja mikroelektroniikka. Tänä päivänä yli puolet kaikesta hopeasta käytetään teollisuudessa — se on muuttunut rahasta raaka-aineeksi, mutta pysynyt yhtä välttämättömänä kuin ennen.³

Kuvassa on vuoden 1864 1 markka, ajalta jolloin Suomi oli hopeakannassa. Yksi markka vastasi tuolloin arviolta yhden päivän palkkaa, ja leipä maksoi vain muutamia pennejä.⁴ Hopean tämänhetkinen hinta on 1 386 €/kg, ja kolikon paino 5,18 g, josta 86,8 % on hopeaa — noin 4,5 g puhdasta metallia (“94,48 kappaletta naulasta selwää hopeata”). Pelkän metallin markkina-arvo on nykyään noin 6,24€, kun taas kolikon nimellisarvo euroiksi muunnettuna on 0,17 €.⁵ Tämä vastaa hopean keskimääräistä vuosituottoa noin 2,26 % vuodessa yli 160 vuoden ajalta. Keräilyarvo tuo toki päälle vielä noin 160–200 €, mutta metallina mitattuna hopea ei ole tuottanut erityisen hyvin ko. aikavälillä. Se on säilyttänyt arvonsa kuitenkin selkeästi verrattuna nimellisarvoon (0,17 € → 6,24 €). Yli sadan vuoden aikana ero on kasvanut selväksi: vuonna 1800 luvun lopulla yhdellä markalla sai kilon voita, tänään samaan tarvitaan noin kahdeksan euroa.⁶

Kertooko tämä mitään? Ehkä sen, että pitkällä aikavälillä hopeassakin raha säilyy paremmin kuin valtion nimellisarvoisessa rahassa — mutta ei juuri muuta. Hopean keskimääräinen vuosituotto (CAGR) on ollut dollarimääräisesti noin 5,0 % vuosina 1975–2025.⁷ Se on kohtuullinen lukema, mutta ottaen huomioon hintavaihtelun ja pitkät heikkousjaksot, hopea ei ole ollut erityisen hyvä arvon säilyttäjä tai käyttöraha.

Hopean historia on ollut vuoristorataa. Helmikuussa 1980 hinta kävi hetkellisesti 35,75 USD/oz, kun Huntin veljekset yrittivät “kulmata” markkinan. COMEX muutti säännöt, ja romahdus alkoi.⁸ Lokakuuhun mennessä hopea oli 19 USD/oz ja putosi 1982 reiluun 5 USD/oz, missä se vietti lähes 22 vuotta. Elokuussa 2011 hinta nousi jälleen 40 USD/oz — samalle nimellistasolle kuin 1980 — mutta laski sieltä 2016 noin 14 USD/oz. Sieltä se on sittemmin noussut nykyiselle kaikkien aikojen huipulle, noin 50 USD/oz, eli noin 1 400 €/kg. Yli puolen vuosisadan mittaisella aikajänteellä hopea on siis noussut noin sadasta eurosta lähes puolentoista tuhanteen euroon kilolta — mutta sen matka on ollut täynnä hurjia nousuja ja vuosikymmenten hiljaisuutta. Tuotto on ollut maltillinen, mutta tarina on kiehtova: hopea ei ole tavallista tallaajaa rikastuttanut, mutta se on selvinnyt.

Onko hopean tarina nyt kuitenkin erilainen? Intiasta kuuluu, että kysyntä on siellä hurjaa,⁹ ja Silver Instituten mukaan hopean kulutus on jo pitkään ylittänyt tarjonnan.¹⁰ Uusiutuvan energian ratkaisut — aurinkopaneelit, sähköautot ja elektroniikka — nielevät hopeaa enemmän kuin koskaan. Silti on haastavampaa nähdä, että hopeaa haettaisiin 2020-luvulla turvasatamaksi samalla tavoin kuin kultaa. Kultaa voi ostaa digitaalisesti vaikka kympin arvosta (digitaalinen kulta = kulta, joka heijastettu digitaaliseen näkymään), eikä sen vuoksi tarvitse turvautua hopeaan. Hopeassa on lisäksi nyt nähty raju short squeeze — lyhyet positiot ovat olleet pitkään korkealla, ja kun niitä realisoidaan tappiolla, hinnat nousevat rajusti.¹¹ Kyyti on kovaa, ja seuraavat kuukaudet näyttävät, jääkö tämä huippu pysyväksi vai onko se vasta pohjustus vielä suurempaan nousuun. Siinä on hopean todellinen hopeareunus: kestävyys ilman loistoa? Aika patinoi pintaa, muttei selvästikään sen merkitystä.

–Marko Viinikka
Perustaja, Toimitusjohtaja
Voima Gold Oy

¹ Greshamin laki: 1500-luvulta peräisin oleva talousperiaate, jonka mukaan “huono raha karkottaa hyvän”. Kun kahdella rahamuodolla on sama nimellisarvo mutta eri todellinen arvo, ihmiset käyttävät maksamiseen heikompaa ja säästävät arvokkaamman. 1800-luvun bimetallijärjestelmissä tämä johti siihen, että hopea jäi kiertoon ja kulta katosi.

² 1800-luvun hopealöydöt: Suuret löydöt Yhdysvalloissa (Comstock Lode, Nevada 1859) ja myöhemmin Meksikossa, Chilessä ja Australiassa lisäsivät hopean tarjontaa jyrkästi 1860–1870- luvuilla. Ylitarjonta painoi hopean hinnan alas suhteessa kultaan ja horjutti bimetallijärjestelmää. Saksan siirtyminen kultakantaan: Saksan keisarikunta otti kultakannan käyttöön vuonna 1871 Ranskan–Saksan sodan jälkeen, rahoittaen sen Ranskalta saaduilla sotakorvauksilla, jotka maksettiin kullassa. Päätös toimi mallina muille Euroopan maille ja johti ketjureaktioon, jossa myös Skandinavian rahaliitto (1873) ja lopulta Suomi (1878) omaksuivat kultakannan.

³ The Silver Institute arvioi vuoden 2024 World Silver Survey -raportissa, että teollisuus kulutti 56 % kaikesta hopeasta, yhteensä noin 550 miljoonaa unssia. Suurimmat käyttökohteet olivat elektroniikka, juotokset, aurinkopaneelit ja autojen sähkökomponentit — erityisesti vihreä siirtymä on tehnyt hopeasta yhden kriittisistä materiaaleista modernissa energiataloudessa.

⁴ Markan ostovoima 1860-luvulla: Työmiehen päiväpalkka oli tuolloin yleensä 0,8–1,2 markkaa, ja ruisleivän kilohinta noin 0,08–0,12 markkaa. Lähteinä mm. Tilastollinen vuosikirja 1888 sekä Kysy kirjastonhoitajalta -palvelun kooste 1800-luvun hintatasosta

⁵ Laskelman peruste: Hopean hinta lokakuussa 2025 on noin 1 386 €/kg. Vuoden 1864 yhden markan kolikko painaa 5,18 g, josta 86,8 % on hopeaa = 4,5 g hienohopeaa. 4,5 g × 1,386 €/g = 6,24 €. Nimellisarvo euroissa vastaa Suomen markan virallista muuntokurssia 1 € = 5,94573 mk → 1 mk = 0,168 €.

⁶ 1800-luvun lopulla voin hinta Suomessa oli noin 1 markka/kg - tarkkaa lähdettä ei kuitenkaan ole. Vuonna 2025 Valio voi 500 g, normaalisuolainen, maksaa 7,98 €/kg (Prisma-verkkokauppa, 10/2025).

⁷ www.silverprice.org

⁸ COMEX kiristi sääntöjä tammikuussa 1980 (“Silver Rule 7”, marginaalirajoitukset), mikä pakotti likvidaatiota ja painoi hintaa.

⁹ Reuters

¹⁰ Silver Institute

¹¹ CFTC COT – Silver (COMEX). Uusin saatavilla oleva disaggregated, futures only -data on 23.9.2025: Managed Money long 51 225, short 14 126 (netto +37 099); open interest 165 805. Viikkomuutoksissa mm. Managed Money short –1 327 sopimusta (short-coveringia). 1.10.2025 alkaen CFTC ilmoitti, että COT-raportteja ei julkaista liittovaltion hallinnon sulun aikana; julkaisu jatkuu sulun päätyttyä kronologisesti. COT (Commitments of Traders) -raportti kuvaa eri sijoittajaryhmien (kuten hedge-rahastojen, tuottajien ja spekulanttien) pitkien ja lyhyiden positioiden määriä hyödykejohdannaisissa. Suuri määrä lyhyitä positioita (“short”) voi johtaa ns. short squeeze -ilmiöön, kun positioita joudutaan sulkemaan tappiolla nopeasti, mikä kiihdyttää hinnannousua.

Disclaimer: Voima Weeklyt ovat allekirjoittaneen henkilökohtaisia kirjoituksia. Ne eivät välttämättä edusta Voima Gold Oy:n tai minkään muun yhtiön virallista näkemystä eivätkä ole sijoitus- tai arvopaperien ostamista koskevaa neuvontaa.