Voima Weekly #18 – Voiko kultaa konfiskoida?

Kuva photobankista (istock).

Ajoittain meille esitetään kysymyksiä äärimmäisistä kriisiskenaarioista: voisiko valtio takavarikoida kansalaisten kultaa tai muuta omaisuutta, jos talous tai geopoliittinen tilanne kiristyisi? Huoli on sinällään perusteltu, sillä historian varrelta löytyy yksittäisiä tapauksia – mutta niiden olosuhteet ja aikakaudet ovat erilaisia kuin tämän päivän Suomi ja Eurooppa. Tässä kirjoituksessa käyn läpi faktat, historian ja Suomen todellisuuden.

Kullan konfiskoinnin keskeisin ajatus liittyy siihen, että valtio/keskuspankki päättää kieltää tai pakkolunastaa kullan “valtion etujen” nimissä. Tunnetuin esimerkki lienee Yhdysvallat vuonna 1933, jolloin Roosevelt antoi Executive Order 6102 jossa kiellettiin yksityisiä amerikkalaisia omistamasta yli 5 unssia kultaa - kulta oli luovutettava pankeille vastineeksi dollarikorvauksesta.¹ Tuolloin dollari oli sidottu kultaan, ja suurin osa kullasta oli jo valmiiksi pankkijärjestelmän ja keskuspankin hallussa. Rooseveltin määräys kohdistui järjestelmän sisäiseen uudelleenjärjestelyyn, ei niinkään siihen, että kansalaiset olisivat tuoneet harkkoja pankkien oville.² Tilannetta on vaikeaa verrata nykypäivän kelluvaan valuuttajärjestelmään³ tai Suomen oloihin, joissa kulta ei ole osa rahapolitiikkaa (sanan kaikissa merkityksissä) eikä valtiolla ole mekanismeja yksityisen kullan pakkolunastukselle.

Toinen historiallinen esimerkki on 1940-luvun Saksasta. Siellä kyse ei ollut varsinaisesti talouspolitiikasta, vaan sotadiktatuurin pakkokeinoista ja miehityspolitiikasta. Kulta takavarikoitiin väkivalloin sorretuilta väestöiltä ja miehitetyistä maista, ei demokraattisen valtion omilta kansalaisilta osana normaalia lainsäädäntöä.

Kyproksen vuoden 2013 tapaus nousee usein esiin, mutta sillä ei ole mitään tekemistä kullan tai muun fyysisen omaisuuden takavarikoinnin kanssa. Kyse oli pankkikriisistä, jossa ongelmapankkien talletuksia leikattiin ja muunnettiin pankkien pääomaksi – niin sanottu “bail-in”. Se koski siis pankkitilejä, ei sijoituksia, metallitilejä tai ei kotona säilytettäviä varoja.

Nykyisessä Euroopassa ja Suomessa omaisuutta suojaa sekä perustuslaki että EU-lainsäädäntö.⁴ Valtiolla ei ole oikeutta takavarikoida kansalaisten varoja ilman rikosta tai tuomioistuimen päätöstä, eikä kulta kuulu Suomessa mihinkään valmius- tai poikkeusololain piiriin – toisin kuin esimerkiksi energia, ruoka tai kuljetuskalusto. Suomessa kultaa ei ole koskaan pakolla takavarikoitu. Sotien aikaan järjestettiin valtakunnallinen kultakeräys, johon ihmiset osallistuivat laajasti – juridisesti kyse oli vapaaehtoisesta luovutuksesta, ei pakkotoimesta, vaikka yhteiskunnallinen paine lienee ollut ajan hengessä vahva.⁵ Omistusoikeus on Suomessa edelleen yksi maailman vahvimmista ja laajimmin suojatuista.⁶

Yksi tapa rajoittaa on verotuksellinen. Verotus kullan omistamiseen ei ole kuitenkaan Suomessa normaalista poikkeava. Sen sijaan esimerkiksi Isossa Britanniassa, Saksassa, Kiinassa on tehty verotuksellisia kannustimia kullan omistamiseen.⁷ Kullan konfiskointi on ajatuksena käytännössä mahdoton. Lähes jokaisella perheellä myös länsimaissa on kultaa – vihkisormuksissa, perintökoruissa tai sijoituskultana. Kaikki tämä on yhtä fyysistä ja yhtä arvokasta kultaa kuin harkot ja kolikot, eikä tällaisen hajautuneen, arkipäiväiseen elämään sulautuneen varallisuuden pakkolunastus olisi edes teknisesti kovinkaan helppoa.

Myös geopolitiikan näkökulmasta konfiskointi on kaukainen ajatus. Maailman merkittävillä valtioilla ja keskuspankeilla on jo ennestään merkittävät kultavarannot, eivätkä ne tarvitse lisää kultaa kansalaisten varoista - ainakaan niin kauan kuin elämme fiat taloudessa. Jos valtio todella haluaisi kasvattaa kultareservejään, helpointa olisi painaa rahaa ja ostaa kultaa avoimilta markkinoilta – niin kauan kuin fiat-raha kelpaa vaihdossa.

Millaisessa tilanteessa kulta voisi sitten edes teoriassa joutua konfiskaation kohteeksi? Käytännössä ainoastaan äärimmäisessä skenaariossa, jossa koko fiat-talousjärjestelmä purettaisiin ja korvattaisiin jollakin täysin uudella. Silloinkin valtioille olisi huomattavasti helpompaa kohdistaa toimet sellaisiin omaisuusluokkiin, joita on teknisesti yksinkertaista jäljittää ja hallita. Kryptovarat ovat tästä hyvä esimerkki: ne ovat digitaalisia aina jäljen jättäviä, keskitettyjen pörssien kautta liikkuvia, ja valtiollinen omistus niissä on vähäistä.

Jos valtio todella haluaisi kiristää verotusta tai “ottaa osansa” kansalaisten varallisuudesta, helpoin ja todennäköisin polku olisi yksinkertaisesti omaisuus- tai varallisuusveron kiristäminen. Se kohdistuisi kaikkeen: kiinteistöihin, liikeyhtiöihin, osakkeisiin, arvopapereihin, kryptovaroihin ja kyllä — myös kultaan. Juridisesti ja teknisesti tämä on moninkertaisesti helpompaa kuin minkään yksittäisen omaisuuslajin pakkolunastus. Ja kaikkein helpoin tapa on lopulta kaikkein näkymättömin: rahan määrän kasvattaminen. Kun valtio tai keskuspankki luo lisää rahaa, kaikkien rahanomistajien ostovoima laimenee tasaisesti. Kyseessä on hiljainen, mutta erittäin tehokas tapa siirtää varallisuutta julkiselle sektorille — mekanismi, joka on taloushistoriassa toistunut lukemattomia kertoja. Näistä syistä pidän kullan konfiskointia käytännössä marginaalisen epätodennäköisenä. Valtiolla on paljon yksinkertaisempia, nopeampia ja poliittisesti siedettävämpiä keinoja kerätä varoja kuin fyysisen kullan pakkoluovutus.

Kannattaa silti seurata tarkasti lakeja ja ehdotuksia, jotka liittyvät omaisuuden, verotuksen tai yksilönvapauden rajoittamiseen — olivat ne sitten sidoksissa terveyteen, omistamiseen, uskonnonvapauteen tai poliittisiin mielipiteisiin. Historian ja nykyajan esimerkit osoittavat, että valtiot kiristävät otettaan yleensä muilla alueilla paljon aiemmin ja paljon helpommin kuin fyysisen omaisuuden pakkoluovutuksilla.

Lähtökohtaisesti kulta lienee parhaiten turvassa omassa maassasi, jos asut valtiossa, joka kunnioittaa oikeusvaltioperiaatetta ja omaisuuden suojaa. Jos taas elää maassa, jossa enemmistö voi käytännössä ohittaa nämä periaatteet, asetelma muuttuu. Toiselle turvaa voi tuoda monarkistinen Brunei, toiselle vaikkapa Singapore, ja verotusta tai suurten perintöjen siirtoa suunnitteleva voi pitää Ruotsia vakaana vaihtoehtona. Jokainen valitsee oman historiansa ja arvomaailmansa mukaan.

Kulta on äärimmäisen hajautunut omaisuusluokka. Sitä on koruissa, harkoissa, kolikoissa, elektroniikassa ja keskuspankkien varannoissa eri maissa ja eri kansalaisilla. Juuri tämä hajautuneisuus tekee siitä erinomaisen ja kestävän varallisuuden peruskallion. Samalla se tekee kullasta myös poliittisesti hankalan kohteen: kun omistus on näin pirstaleista ja läsnä lähes jokaisen ihmisen arjessa, siihen kajoaminen olisi teknisesti vaikeaa ja yhteiskunnallisesti äärimmäisen epäsuosittua.

Kuten meillä sanottiin: Ollos huoleton, poikas valveil' on

–Marko Viinikka
Perustaja, Toimitusjohtaja
Voima Gold Oy

¹ Ironista kyllä, vain vuotta myöhemmin Yhdysvallat nosti kullan virallisen hinnan 20,67 dollarista 35 dollariin unssilta. Käytännössä valtio siis osti kansalaisten kullan halvalla ja devalvoi dollarin jälkikäteen – moderni esimerkki siitä, miten rahajärjestelmässä voidaan tehdä “verotus” kierteen kautta ilman, että sitä kutsutaan veroksi.

² Jälkikäteen on arvioitu, että määräyksen noudattaminen oli kaikkea muuta kuin täydellistä – osa kullasta jäi yksityisiin käsiin, ja kielto purettiin lopulta 1970-luvulla. Täydellistä “kultatyhjennystä” ei siis saatu aikaan edes autoritaariseen sävyyn annetulla määräyksellä.

³ Vuonna 1933 dollari oli suoraan sidottu kultaan. Yhdysvaltain keskuspankki tarvitsi kultaa pitääkseen dollariarvonsa ja ylläpitääkseen koko rahajärjestelmää.

⁴ On toki totta, että lakeja voidaan periaatteessa muuttaa, mutta omaisuudensuojaa koskevat muutokset edellyttäisivät sekä perustuslain muuttamista että EU-oikeuden uudelleentulkintaa. Prosessi olisi poliittisesti ja oikeudellisesti äärimmäisen raskas

⁵ Keräyksessä suomalaiset lahjoittivat noin 1 752 kiloa kultaesineitä ja yli 315 000 kultasormusta sekä noin 20 000 muuta kultaesinettä. Lahjoittajat saivat vastikkeeksi ns. Rautasormuksen.

⁶ International Property Rights Index 2024: Suomi on maailman ykkönen omaisuudensuojassa (IPRI-score 8,1) – edellä esimerkiksi Singaporea, Tanskaa, Hollantia ja Uutta-Seelantia. Heritage Foundation – Property Rights -indeksi: Suomen pistemäärä on 100/100, kun Euroopan keskiarvo on selvästi alempi; Suomen arvo on korkein Euroopassa. World Justice Project – Rule of Law Index: Suomi sijoittuu maailman kärkijoukkoon 3. sija 142 maan joukossa), ja yksi keskeinen osa-alue on nimenomaan omaisuudensuoja ja sopimusten täytäntöönpano.

⁷ Isossa-Britanniassa tietyillä Royal Mintin lyömillä kolikoilla on Capital Gains Tax -vapautus, koska ne ovat Britannian laillisia maksuvälineitä. Tämä tekee niistä verotuksellisesti houkuttelevampia kuin harkot tai ulkomaiset kolikot. Saksassa fyysisen kullan myynti on verovapaata, kun omistusaika ylittää 12 kuukautta. Tämä on selkeä kannustin pitkäaikaiseen omistamiseen, ja siksi Saksa on Euroopan suurin yksityisen sijoituskullan markkina. Kiinassa valtio on jo pitkään rohkaissut kansalaisia omistamaan kultaa osana henkilökohtaista säästämistä. Taustalla on sekä kulttuurinen perinne että poliittinen halu vahvistaa kansallista varallisuutta fyysisessä muodossa.

Disclaimer: Voima Weeklyt ovat allekirjoittaneen henkilökohtaisia kirjoituksia. Ne eivät välttämättä edusta Voima Gold Oy:n tai minkään muun yhtiön virallista näkemystä eivätkä ole sijoitus- tai arvopaperien ostamista koskevaa neuvontaa.