Voima Weekly #20 – Finanssiyksityisyys: käteinen, pankit, bitcoin ja kulta

Voiman omasta arkistosta.

Raha-asiat mielletään hyvin yksityisiksi. Mutta mitä finanssiyksityisyys oikeastaan tarkoittaa? Se on helppo sana mainita, mutta yllättävän vaikea määritellä. Useimmat uskovat ymmärtävänsä sen merkityksen, vaikka käsite sijaitsee teknologian, lainsäädännön, sääntelyn, kulttuurin ja henkilökohtaisten odotusten risteyksessä. Se, mikä on yksityistä, kenellä on oikeus nähdä mitäkin ja kuinka paljon näkyvyyttä voidaan perustella, on muuttunut nopeasti viime vuosikymmenen aikana.

Käytännössä nykypäivänä taloudellinen yksityisyys ei ole yksi periaate, vaan joukko erilaisia ylikansallisia normeja ja velvoitteita. Osa tiedoista on tiukan lain suojaamia, osa näkyy vain määrätyille instituutioille, ja jotkin järjestelmät tuottavat läpinäkyvyyttä jo arkkitehtuurinsa vuoksi. Tämän Weeklyn tarkoitus on jäsentää tätä kokonaisuutta: miten nykyaikainen finanssiyksityisyys todellisuudessa toimii? Kirjoitus ei käsittele keskuspankkien digivaluuttoja, koska niiden vaikutukset yksityisyyteen ja käyttöön ansaitsevat oman, erillisen tarkastelunsa.

Kun maksat käteisellä, tapahtuma ei käytännössä näy kenellekään. Jos annan pojalleni 10 euroa siitä, että hän siivosi toimistolla, se on arvonsiirto, joka jää vain meidän välillemme. Jos sen sijaan siirrän saman summan hänen pankkitililleen, tapahtumasta syntyy digitaalinen merkintä. Käytännössä tämän näkevät vain minä, poikani (..olettaen että hänellä on pääsy tililleen) ja pankin järjestelmät. Pankit eivät seuraa tai tarkastele yksittäisiä tilisiirtoja manuaalisesti, vaan ne kirjautuvat osaksi automatisoitua maksuliikennettä.

Pankkia sitoo pankkisalaisuus: pankki ei saa luovuttaa tilitietoja kenellekään ilman asiakkaan nimenomaista suostumusta. Poikkeuksia on vain muutama, ja ne perustuvat lakiin: poliisi esitutkinnassa, verottaja, rahanpesun selvittelykeskus, tulli sekä tuomioistuimen määräys. Lisäksi EU:n FATCA/CRS-järjestelmät¹ voivat edellyttää automaattista tietojenvaihtoa ulkomaisille veroviranomaisille, mutta näissä raporteissa ei näy yksittäisiä ostoksia tai maksutapahtumia, mutta kuitenkin tilin saldo ja tietyt tulotiedot.

Mutta jos annan pojalleni gramman kultaa, tapahtuma on yhtä yksityinen kuin käteinen: siirto tapahtuu kahden ihmisen välillä ilman digitaalista jälkeä. Voin tehdä sen myös kultatilin kautta²: Kultatilit eivät ole pankkitilejä, eivätkä ne ole myöskään julkisia lohkoketjuja. Tietoja voidaan luovuttaa vain laissa määritellyille viranomaisille (kuten rahanpesun selvittelykeskukselle, poliisille tai verotarkastuksen yhteydessä) tai asiakkaan omalla suostumuksella. Minkäänlaista avointa, automaattista tai globaalia tiedonvaihtoa ei ole. Kultatili on suljettu järjestelmä, jossa siirrot eivät näy ulkopuolisille eivätkä muodosta pysyvää, julkista historiaa. Tapahtumat kirjautuvat ainoastaan palveluntarjoajan sisäiseen kirjanpitoon, ja ulkopuolinen taho ei voi tarkastella niitä ilman lain mukaista perustetta. Tämä tarkoittaa, että kultatilin tiedot muodostavat tyypillisesti kapeamman ja vähemmän leviävän tietojoukon kuin pankkitili, vaikka molempia koskevat viranomaisten tiedonsaantioikeudet laissa säädetyissä tilanteissa.

Jos siirrän arvoa poikani Bitcoin-lompakkoon, transaktio näkyy teoriassa vain meidän välillämme. Käytännössä tilanne on toisenlainen: Bitcoin-siirrot ovat julkisia ja pysyviä, ja suurin osa käyttäjistä hankkii varansa keskitetyn pörssin kautta, jolloin osoitteita voidaan yhdistää henkilötietoihin. Yksi osoitteen paljastava tapahtuma voi riittää siihen, että myöhemmätkin siirrot hahmottuvat osaksi samaa julkista historiaketjua.

Avoin ledger lisää läpinäkyvyyttä, mutta tuo samalla omat rajoitteensa: kuka tahansa voi lähettää varoja toisen osoitteeseen eikä vastaanottaja voi estää tai suodattaa siirtoa. Tämä luo uuden on-chain linkin, joka jää pysyvästi näkyviin. Julkinen datarakenne mahdollistaa myös transaktiomallien ja -verkostojen yhdistelyn, jolloin yksittäisten maksujen lisäksi voidaan nähdä laajempia yhteyksiä ja toimintatapoja - ikäänkuin eräänlainen transaktiopohjainen “sosiaalinen kartta”.³ Vuodesta 2026 lähtien kryptopalvelut siirtyvät CARF-raportointiin⁴, mikä tarkoittaa, että kryptot tulevat käytännössä samaan automaattisen tietojenvaihdon kehikkoon kuin pankkitilit - mutta avoin ledger tuo lisäksi kokonaan oman, erillisen näkyvyyden kerroksen.

Bitcoin ja muut kryptovaluutat ovat saaneet viime vuosina paljon näkyvyyttä, ja niihin liitetään usein ajatus anonyymiydestä ja valtiosta irrallaan toimivasta “vapausrahasta”. Todennäköisesti Bitcoin on kuitenkin yksi maailman läpinäkyvimmistä finanssijärjestelmistä: jokainen siirto, osoite ja tekninen virhe tallentuu pysyvästi julkiseen ketjuun, ja riittävä KYC- ja analytiikkadata voivat muodostaa käyttäjästä laajemman transaktioprofiilin. Yksi osoitteen paljastava tapahtuma voi riittää siihen, että myös myöhemmät siirrot hahmottuvat osaksi samaa näkyvää historiaa, ja Bitcoinin laaja käyttöönotto tarkoittaisi teoriassa järjestelmää, jossa varojen liikkeet ovat jäljitettävissä koko ketjun elinkaaren ajan. Ekosysteemin ympärille on kehittynyt erilaisia yksityisyyttä parantavia työkaluja ja käytäntöjä, jotka voivat käytännössä hämärtää näkyvyyttä.⁵ Ne eivät kuitenkaan muuta peruskerroksen luonnetta: Bitcoinin ledger on avoin, julkinen ja pysyvä, ja kaikki transaktiodata säilyy siinä riippumatta siitä, millaisia yksityisyysratkaisuja käyttäjä itse hyödyntää.

Fyysinen kulta ja käteinen ovat tässä suhteessa vastakohtia: ne eivät sisällä metadataa, historiaa tai osoitteita, ja kultatilijärjestelmien näkyvyys rajoittuu palveluntarjoajan sisäisiin kirjoihin ilman globaaleja raportointikerroksia. Pankkitilien käyttö puolestaan synnyttää digitaalisen rekisterin, mutta sen näkyvyys on rajattu: tiedot ovat pankin sisäisiä ja nähtävissä vain lain määräämien viranomaispyyntöjen tai automaattisen raportoinnin puitteissa. Bitcoin antaa teknisen vapauden omistaa ja siirtää arvoa itse, mutta sama avoimuus tekee siitä myös potentiaalisen valvontainfrastruktuurin. Kulta ei tallenna historiaasi; Bitcoin tallentaa.

Seuraava, viimeinen kappale on luonteeltaan vapaaehtoinen sivupolku: lyhyt pohdinta siitä, millaisiin ajatuksiin länsimaiset käsitykset yksityisyydestä alun perin pohjautuvat. Sen tarkoitus on näyttää, että yksityisyyden ja läpinäkyvyyden tasapaino ei ole vain tekninen ratkaisu, vaan kysymys siitä, mihin piirrämme rajan ihmisen henkilökohtaisen elämän ja institutionaalisen näkyvyyden välille.

Vaikka finanssiyksityisyyttä voidaan tarkastella teknisinä rakenteina ja sääntelyn kerroksina, taustalla on myös pidempi kulttuurinen kysymys: miksi ajattelemme, että ihmisellä ylipäätään pitäisi olla jotakin, mikä ei kuulu julkiseen tarkasteluun? Osa tästä ajattelusta juontaa juurensa siihen, että monet länsimaisten oikeusjärjestysten perusideat kuten kotirauha, omantunnonvapaus, maineen suoja ja ajatus yksityisestä ja julkisesta elämänpiiristä ovat pitkälti syntyneet juutalais-kristillisistä kirjoituksista ja niiden moraalikäsityksestä.⁶

Tähän perustuen, yksityisyys ei ole vain juridinen tai tekninen kysymys. Se perustuu uskoon, että Jumala näkee kaiken, kun taas ihmiselle kuuluu oma suojattu alue, jota muiden ei ole tarkoitus tarkkailla tai hallita. Kirjoituksissa vedetään toistuvasti raja sen välille, mikä kuuluu julkiseen elämään ja mikä ihmisen “sisäiseen huoneeseen” - sydämeen, omaantuntoon, rukouksen ja anteliaisuuden yksityiseen tilaan sekä henkilökohtaiseen moraaliseen kamppailuun (Matt. 6:1–6).⁷ Häpeä ja haavoittuvuus tulee peittää, ei paljastaa (1. Moos. 9:20–23), koska instituutioiden ei ole tarkoitus omia täydellistä näkyvyyttä toisen elämään.⁸

Tästä näkökulmasta mikä tahansa järjestelmä, joka pyrkii täydelliseen läpinäkyvyyteen kaikkien käyttäytymisestä, ei ole neutraali, vaan se muistuttaa instituutiota, joka astuu rooliin, joka tässä uskossa kuuluu tosiasiallisesti vain Jumalalle.

Siksi finanssiyksityisyys ei ole vain tekninen kysymys, vaan lopulta myös valinta siitä, minkälaisen näkyvyyden haluamme rakentaa ihmisten välille ja minkälaisen rajauksen annamme instituutioille. Tarkoituksena ei ole määritellä oikeaa vastausta, vaan hahmottaa, mistä kerroksista yksityisyys rahoituksessa muodostuu – ja mitä nykyiset järjestelmät oikeastaan tallentavat, näyttävät tai jättävät näyttämättä.

–Marko Viinikka
Perustaja, Toimitusjohtaja
Voima Gold Oy

¹ FATCA: Foreign Account Tax Compliance Act on Yhdysvaltojen lainsäädäntö, joka velvoittaa ulkomaiset pankit ja rahoituslaitokset raportoimaan Yhdysvaltain kansalaisten ja verovelvollisten tilitiedot suoraan tai välillisesti Yhdysvaltojen veroviranomaisille. Raportointi koskee tilien saldoja ja tietyntyyppisiä tuottoja, ei yksittäisiä maksutapahtumia. Suomi ja EU-maat ovat osana FATCA-sopimusta, joten raportointi tapahtuu automaattisesti.

CRS: Common Reporting Standard on OECD:n kehittämä globaali tietojenvaihtojärjestelmä, jossa noin 100 maata jakaa veroviranomaistensa kesken tietoja toistensa verovelvollisten ulkomaisista finanssitileistä. CRS-raportointi sisältää tilinhaltijan tunnistetiedot, tilin saldon ja tietyt tulot (kuten korot ja osingot), mutta ei yksittäisiä maksutapahtumia tai päivittäistä tililiikennettä. Raportointi tapahtuu automaattisesti vuosittain ilman erillisiä pyyntöjä.

² Voima G:llä fyysisen kullan siirto on täysin kahden osapuolen välinen tapahtuma ilman digitaalista jälkeä. Kultatilien väliset siirrot eivät vielä ole käytössä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, mutta ominaisuutta kehitetään ja sen on tarkoitus mahdollistaa vastaavanlainen, rajattu ja palveluntarjoajan sisäiseen kirjanpitoon perustuva arvonsiirto.

³ Julkinen lohkoketju ei näytä vain yksittäisiä transaktioita, vaan muodostaa vähitellen kokonaisen verkoston: kuka siirtää kenelle, minä hetkenä, minkä kokoisia summia ja minkä välikerroksten kautta. Kun nämä tapahtumat yhdistetään pörssien KYC-tietoihin, IP-osoitteiden vuotoihin tai muihin ulkoisiin datalähteisiin, transaktiohistoriasta syntyy helposti käyttäytymismalli/sosiaalinen kartta. Siitä voidaan päätellä esimerkiksi, minkä palvelujen kanssa käyttäjä asioi, mitkä osoitteet liikkuvat toistensa läheisyydessä ja millaisia siirtorytmejä tai yhteyksiä verkossa esiintyy. Tämä kartta ei välttämättä kerro henkilöllisyyksiä suoraan, mutta se näyttää rakenteet: hubit, yhteydet ja toistuvat polut. Siksi blockchain-analytiikkaa hyödynnetään yhä enemmän rikostutkinnassa, rahanpesuseurannassa ja kaupallisissa riskianalyyseissä – ei vain yksittäisten maksujen vaan kokonaisen transaktioverkoston hahmottamiseksi.

⁴ Crypto-Asset Reporting Framework: Noin 70 maan kryptopörssit ja palveluntarjoajat alkavat automaattisesti raportoida myös suomalaisista käyttäjistä Verohallinnolle. Raportointi kattaa ostot, myynnit, kryptovaihdot sekä siirrot palveluiden välillä. Pankkitilien CRS-raportointi kertoo lähinnä, mitä omistat ja paljonko siitä tuli tuloja. CARF menee pidemmälle: se kertoo, mitä olet kryptossa tehnyt. Tiedot kulkevat automaattisesti valtioiden välillä ilman erillisiä pyyntöjä tai tutkintaa.

⁵ Bitcoinin ympärille on rakennettu erilaisia yksityisyystyökaluja kuten: useita lompakoita, CoinJoin-miksausta, Lightning-verkkoa ja muita, joiden tarkoitus on hämärtää omaa transaktiohistoriaa ja tehdä ketjuanalyysistä epävarmempaa. Ne voivat selvästi parantaa käytännön yksityisyyttä ja pienentää seurattavuutta, mutta ne toimivat aina läpinäkyvän peruskerroksen päällä: menneet tapahtumat pysyvät julkisina ja uusia on-chain linkkejä voi syntyä myös sinun vaikutusvaltasi ulkopuolella. Siksi nämä työkalut enemmänkin sumentavat näkyvyyttä kuin poistavat sitä kokonaan. Avoin ledger on edelleen olemassa, vaikka yksittäisen käyttäjän identiteetti olisi vaikeampi päätellä.

⁶ Kymmenessä käskyssä ja Mooseksen laissa esiintyy varhainen ajatus yksityisyydestä ja henkilökohtaisen elämän rajoista. Käsky “älä varasta” (2. Moos. 20:15) ja “älä himoitse... lähimmäisesi omaisuutta” (2. Moos. 20:17) edellyttävät selkeästi, että ihmisellä on oma, suojattu omaisuus- ja perhepiiri, johon muiden ei tule tunkeutua tai jota ei saa käyttää väärin. Käsky “älä lausu väärää todistusta” (2. Moos. 20:16) suojaa toisen mainetta ja estää yksityisen elämän vääristelyn tai julkisen häpäisyn. Nämä periaatteet muodostavat varhaiset raamit sille, että ihmisellä on elämänalueita, joihin toisten ei kuulu hankkia täyttä näkyvyyttä tai valtaa.

⁷ Matt. 6:1-6 (KR33/38 - vanhempi suomalainen käännös): (1) Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten edessä, että he teitä katselisivat; sillä silloin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa. (2) Sen tähden, kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niinkuin ulkokullatut tekevät synagogissa ja kujilla, että ihmiset heitä kiittäisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat jo palkkansa saaneet. (3) Mutta kun sinä annat almuja, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee, (4) että sinun almunantosi olisi salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle. (5) Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään rukoilevat synagogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heitä katselisivat. Totisesti minä sanon teille: he ovat jo palkkansa saaneet. (6) Vaan kun sinä rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovi ja rukoile Isääsi, joka salassa on; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.

⁸ 1. Moos. 9:20–23 (KR33/38): (20) Ja Nooa rupesi viljelemään maata ja istutti viinitarhan. (21 )Ja hän joi viinin ja juopui ja makasi alasti majassansa. (22) Niin Haam, Kanaanin isä, näki isänsä alastomuuden ja kertoi siitä kahdelle veljellensä ulkona. (23) Mutta Seem ja Jaafet ottivat vaipan, panivat sen molemmat hartioilleen, menivät takaperin ja peittivät isänsä alastomuuden; heidän kasvonsa olivat käännetyt pois, niin etteivät nähneet isänsä alastomuutta

Disclaimer: Voima Weeklyt ovat allekirjoittaneen henkilökohtaisia kirjoituksia. Ne eivät välttämättä edusta Voima Gold Oy:n tai minkään muun yhtiön virallista näkemystä eivätkä ole sijoitus- tai arvopaperien ostamista koskevaa neuvontaa.