Voima Weekly #23 – Yhteenveto vuodesta

Rembrandt - The Parable of the Rich Fool

Kun kirjoitin ensimmäisen Voima Weeklyn, lähtökohta oli yksinkertainen: jos sinulla oli yksi yksikkö kultaa vuonna 2000, sen arvo euroissa on nyt noin kymmenkertainen. Jos taas sinulla oli yksi euro, sen ostovoima on kutistunut murto-osaan.

Tämä ei ollut provokaatio eikä markkinakommentti. Se oli havainto rahajärjestelmästä, jonka perusominaisuus on rahan määrän jatkuva kasvu – ja sitä kautta ostovoiman hidas mutta varma heikkeneminen.

Weeklyt eivät syntyneet kampanjaksi tai markkinointiviesteiksi, vaan tarpeesta jäsentää maailmaa, jossa mittatikut liikkuvat – ja niiden mukana myös varallisuus ja ostovoima. Vuoden kuluessa esiin on noussut viisi huomiota, jotka ovat jääneet kantamaan.

1. Raha harvemmin romahtaa, mutta laimenee nopeasti¹

Yksi vuoden toistuvista teemoista oli se, että raha ei yleensä menetä arvoaan kriisin kautta, vaan prosessina. Inflaatio ei huuda, se kuiskaa. Se näkyy harvoin yhdessä vuodessa, mutta selvästi vuosikymmenissä. Historialliset esimerkit: 1800 luvun kolikkojen nimellisarvo, markka, euro, punta, jeni – kertovat tismalleen saman tilanteen. Nimellisarvot pysyvät, mutta ostovoima valuu pois. Ei sattumalta, vaan rakenteesta johtuen.

Kullan rooli tässä ei ole mystinen. Se ei tuota kassavirtaa eikä innovoi. Mutta kun mittatikku pysyy, sen arvo korostuu samaan aikaan, kun mitattava heikkenee. Kulta tekee näkyväksi sen, mitä tapahtuu, kun rahaa luodaan enemmän kuin reaalista arvoa.

2. Likviditeetti on arkea, ei teoriaa²

Vuoden aikana palasin useasti likviditeettiin. Ei abstraktina käsitteenä, vaan käytännön todellisuutena. Hyvä likviditeetti tarkoittaa vapautta: voit myydä silloin kun haluat ja saada rahasi ilman, että joudut tinkimään hinnasta. Heikko likviditeetti näkyy vasta tarpeen hetkellä – silloin, kun rahaa pitäisi saada, se ei olekaan saatavilla, tai se on saatavilla vain selvästi heikompaan hintaan.

Asuntomarkkina, suljetut rahastot ja erilaiset yksityiset rakenteet osoittivat tämän konkreettisesti. Tuotto ilman likviditeettiä on usein vain paperilla – se toimii niin kauan kuin mitään ei tarvitse tehdä. Kulta erottuu tässä poikkeuksellisesti. Sen globaali vaihto on päivittäin suurempaa kuin kaikkien kotimaisten omaisuusluokkien koko vuosivaihto. Se ei seilaa minkään lipun alla, mikä tekee siitä universaalin omaisuusluokan – sellaisen, jonka merkitys korostuu entisestään tulevaisuuteen katsottaessa.

3. Vero, velka ja kulttuuri³

Useampi Weekly käsitteli Suomea ja Eurooppaa – ei poliittisena kannanottona, vaan taloudellisena kokonaisuutena. Yhteinen nimittäjä oli selvä: ostovoiman suurin yksittäinen leikkuri ei ole inflaatio, vaan verotus. Ja verotuksesta huolimatta velka kasvaa. Kun talous ei kasva, mutta valtio kasvaa, ristiriita ei ratkea lisäämällä sääntelyä tai velkaa. Se ratkeaa vain, jos ihmisille ja yrityksille jää enemmän tilaa hengittää: enemmän vapautta, enemmän vastuuta, vähemmän hallintoa. Talous ei lopulta ole vain numeroita. Se on kulttuuria. Työn moraalia, vastuun kantamista ja kykyä katsoa pidemmälle kuin seuraava budjettikausi.

4. Kulta ei ole vaihtoehto – se on perusta⁴

Vuoden aikana kävi yhä selvemmäksi, että kulta ei sovi hyvin moderniin portfolioteoriaan – ei siksi, että se olisi huono omaisuusluokka, vaan siksi, että teoria on rakennettu maailmaan, jossa raha oli vakaa mittayksikkö.

Tänään raha on poliittinen muuttuja. Velka määrittää markkinoita. Reaalituotto ja nimellistuotto erkanevat toisistaan. Tässä ympäristössä kulta ei ole “alternative asset”. Se on rahan perusmuoto – se, johon muut mitataan. Kulta ei lupaa tuottoa. Se lupaa, ettei mittatikku muutu.

5. Fyysisyys ei katoa, vaikka setelit katoavat⁵

Vaikka käteinen vähenee ja maksaminen digitalisoituu, fyysisyys ei tule katoamaan. Omistajuus tullaan rakentamaan tavalla, joka säilyttää lunastettavan, todellisen arvon – ilman että kolikkoa tarvitsee pyöritellä taskunpohjalla. Teknologia ei ole arvo itsessään.

Taseen ulkopuolella

Kun katson kaikkia vuoden Weeklyjä kokonaisuutena, yksi ajatus nousee yli muiden: Ostovoimaa ei suojella lupauksilla. Se suojellaan rakenteilla ja valinnoilla. Kukaan ei tee näitä valintoja puolestasi. Ei valtio, ei keskuspankki, ei varainhoitaja. Vastuu on lopulta sinulla - yksilöllä, perheellä ja yrityksellä.

Yhtiön rakentaminen nollasta yhteen on opettanut – sekä onnistumisten että epäonnistumisten kautta – että todellinen vastuu on harvoin kevyttä tai mukavaa. Se on usein raskasta, hidasta ja toisinaan myös yksinäistä työtä: asioiden perinpohjaista selvittämistä ja tinkimättömyyttä pysyä pienissäkin yksityiskohdissa silloin, kun kaikki muu painaa päälle ja ympärillä harva enää jaksaa tai haluaa viedä asioita aivan loppuun asti. Vastuu ei ole valtaa, vaan velvollisuutta nähdä, kantaa ja pysyä hereillä silloinkin, kun olisi helpompaa kääntää katse pois. Onneksi yhtiössämme on todellisia vastuunkantajia. Ilman heitä moni asia ei olisi edennyt, eikä moni onnistuminen olisi ollut mahdollinen.

Kuvassa oleva Rembrandtin The Parable of the Rich Fool⁶ muistuttaa tästä samasta totuudesta toista kautta. Vertauksessa ongelma ei ole omaisuus, vaan harha, jossa ihminen siirtää huomionsa kokonaan varastoihin ja numeroihin – ja samalla menettää näkyvistä sen, mikä oikeasti vaatii läsnäoloa. Talouden ja oman työn kuntoon saaminen vaatii vaivaa ja joskus epämukaviakin päätöksiä. Niin vaatii myös läheisten kanssa eletty elämä.

Suhteet eivät pysy kunnossa itsestään, eivät edes silloin kun tarkoitus on hyvä. Perhe vaatii aikaa – erityisesti läsnäoloa – ja toisinaan myös sitä, että pysähdytään uudelleen, riippumatta siitä, miten viime viikot, vuodet tai pidempi matka tähän hetkeen ovat menneet.

Voima Weekly jää nyt muutaman viikon tauolle. Palaamme tammikuun alussa uusien Weeklyjen kanssa – samoilla periaatteilla, mutta tuoreilla havainnoilla.

Haluan kiittää kaikkia lukijoita tästä vuodesta. Erityiskiitos myös teille, jotka olette lähettäneet palautetta, kysymyksiä ja kommentteja.

Rauhallisia ja hyviä juhlapyhiä sekä levollista aikaa teille ja läheisillenne.

–Marko Viinikka
Perustaja, Toimitusjohtaja
Voima Gold Oy

¹ Tätä teemaa käsiteltiin useissa Weeklyissä vuoden aikana. Peruskehys esiteltiin jo varhain, ja sitä syvennettiin erityisesti rahan määrän, kiertonopeuden ja velkavetoisen talousmallin kautta. Ks. Voima Weekly #8 – Rahan kiertonopeus (7.9.2025), Voima Weekly #10 – Game of Thrones (21.9 2025) sekä myöhemmin kokonaisuutta mittatikun muutoksen näkökulmasta Voima Weekly #22 – Atomikasa voitti ihmiskoneiston.

² Likviditeettiä käsiteltiin konkreettisena arjen ilmiönä, ei rahoitusteoreettisena käsitteenä. Erityisesti kiinteistömarkkinoiden, suljettujen rahastojen ja kullan välistä eroa avattiin käytännön esimerkein. Ks. Voima Weekly #5 – Likviditeetti (17.8.2025), Voima Weekly #9 – Land Cruiser (14.9.2025) sekä rakenteellisten sijoitustuotteiden osalta Voima Weekly #11 – Kaikki mikä kimaltaa ei ole kultaa.

³ Ostovoiman heikkenemistä tarkasteltiin toistuvasti rakenteellisena kysymyksenä, jossa verotus, velkaantuminen ja kulttuuriset kannustimet kietoutuvat yhteen. Aihetta käsiteltiin sekä Suomen että Euroopan näkökulmasta. Ks. Voima Weekly #3 – Kohti nousukautta (3.8.2025), Voima Weekly #7 – ¡Cambio, cambio! (31.8.2025), Voima Weekly #9 – Land Cruiser (14.9.2025), Voima Weekly #14 – Laskun paikka on lopussa sekä kulttuurista näkökulmaa laajemmin Voima Weekly #21 – Kulttuuria Palacessa – selkärankaa arjessa.

⁴ Kultaa ei käsitelty vaihtoehtoisena sijoitustuotteena, vaan rahajärjestelmän mittapuuna ja luottamuksen perustana. Tämä näkökulma kulki läpi koko vuoden useissa eri kulmissa. Ks. Voima Weekly #2 – Nuhjuinen lantti(ko)? (27.7.2025), Voima Weekly #6 – Sveitsin frangi (24.8.2025), Voima Weekly #12 – Kullan todellinen hinta, Voima Weekly #15 – Vaihtoehtosijoitukset, moderni portfolioteoria ja kulta, Voima Weekly #16 – LBMA Kioto – pankkien paluu kultaan sekä Voima Weekly #17 – Rakenteellinen preemio.

⁵ Fyysisen omistajuuden, lunastettavuuden ja yksityisyyden merkitys korostui erityisesti keskustelussa käteisen vähenemisestä, digitaalisista maksujärjestelmistä ja omaisuudensuojasta. Ks. Voima Weekly #2 – Nuhjuinen lantti(ko)?, Voima Weekly #18 – Voiko kultaa konfiskoida, Voima Weekly #19 – Preemioiden anatomia sekä Voima Weekly #20 – Finanssiyksityisyys: käteinen, pankit, bitcoin ja kulta.

⁶ Rembrandtin The Parable of the Rich Fool on maalattu noin vuosina 1627–1630 Maalauksen esittämän hahmon on usein arveltu pohjautuvan Rembrandtin omaan isään, Harmen Gerritsz van Rijniin, joka oli myllynhoitaja ja jonka kasvot esiintyvät useissa Rembrandtin varhaisissa teoksissa - varmaa näyttöä tästä ei ole, mutta ajatus sopii hyvin teoksen intiimiin ja vakavaan sävyyn.

Teos perustuu Jeesuksen vertaukseen Luukkaan evankeliumissa (Luuk. 12:15–21), jossa rikas mies kerää varastoja tulevaisuutta varten, mutta menettää sielunsa samana yönä. Vertauksen ydin ei ole omaisuuden määrä, vaan harha, jossa ihminen rakentaa turvansa varastoihin ja numeroihin sen sijaan, että ymmärtäisi elämän rajallisuuden ja vastuun siitä, mihin aikansa ja huomionsa kiinnittää.

Disclaimer: Voima Weeklyt ovat allekirjoittaneen henkilökohtaisia kirjoituksia. Ne eivät välttämättä edusta Voima Gold Oy:n tai minkään muun yhtiön virallista näkemystä eivätkä ole sijoitus- tai arvopaperien ostamista koskevaa neuvontaa.