Voima Weekly #24 – Terms & Conditions

Declaration of Independence, 1776. Ostettu kuvapankista.

Yhdysvalloissa tehdään tällä hetkellä monia merkittäviä päätöksiä. Niitä voi kannattaa tai vastustaa, mutta ennen mielipiteitä olisi syytä pysähtyä yhden kysymyksen äärelle: mistä nämä päätökset kumpuavat ja mitä niillä pyritään saavuttamaan?

Eurooppalaisessa keskustelussa Yhdysvaltojen nykyistä presidenttiä arvioidaan poikkeuksellisen moraalisella ja tunnepohjaisella sävyllä. Kieli on usein paheksuvaa ja normatiivista, mutta analyysi jää ohueksi. Harvoin kysytään, miksi päätöksiä tehdään, ja vielä harvemmin sitä, mitä niillä pyritään saavuttamaan. Lopputuloksia tarkastellaan viimeisenä - jos silloinkaan.

Samanaikaisesti Euroopassa tuntuu vallitsevan jatkuva tyytymättömyyden ja valituksen ilmapiiri Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa kohtaan. Kritiikkiä esitetään paljon, mutta harvemmin pysähdytään pohtimaan, mitä vaihtoehtoja itse asiassa on tarjolla. Suomen ja laajemmin Euroopan toimintalogiikkaa¹ on vaikea ymmärtää ilman kahta toisiinsa kietoutuvaa ilmiötä: big governmentia ja korporatismia.

Big government viittaa ajattelutapaan, jossa valtio nähdään laajana ja aktiivisena toimijana taloudessa ja yhteiskunnassa. Korkea verotus, laajat tulonsiirrot, runsas sääntely ja suuri julkinen sektori eivät ole sivutuotteita, vaan mallin keskeisiä välineitä. Lähtökohtana on oletus, että monimutkaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä voidaan hallita keskitetyn ohjauksen ja laajenevan hallinnollisen roolin kautta.

Tähän on Suomessa kietoutunut korporatistinen toimintamalli. Päätöksenteko siirtyy pois avoimesta parlamentaarisesta vastuusta ja markkinakilpailusta kohti institutionaalisia neuvottelurakenteita, joissa valta on jaettua mutta vastuu usein hajautunutta. Politiikka, ammattiliitot, työnantajajärjestöt, media ja erilaiset järjestöt muodostavat epävirallisen mutta vahvan vallankäytön verkoston, jossa pelisäännöt syntyvät suljetuissa prosesseissa ja työryhmissä.

Tässä ympäristössä keskustelusta itsestään on tullut itseisarvo. Johtaminen tarkoittaa osallistumista jatkuvaan keskusteluun ja pysymistä “yleisen mielipiteen” alla. Tämä keskustelu ei kuitenkaan ole avointa punnintaa faktoista, vaihtoehdoista ja seurauksista, vaan normatiivisesti johdettua, moraalisesti ja tunnepohjaisesti kehystettyä narratiivia, jossa hyväksyttävät näkemykset rajataan ennalta ja poikkeamat leimataan. Päätöksiä kyllä “tehdään”, mutta ne ovat useimmiten eri osapuolten välisiä kompromisseja, joissa jaetaan olemassa olevaa kakkua uudelleen sen sijaan, että kasvatettaisiin sitä. Keskustelu on turvallista. Todellinen päätös, sellainen, joka muuttaa suuntaa eikä vain tasapainota osapuolia on riski.

Yhdysvaltojen toimintalogiikkaa ei voi ymmärtää ilman paluuta sen perustavaan asiakirjaan: Declaration of Independenceen (1776). Kyse ei ole historiasta, vaan edelleen elävästä ajattelumallista. Itsenäisyysjulistus vastaa yhteen kysymykseen: miksi hallitus on olemassa. Sen ydinajatus on yksinkertainen ja poikkeuksellinen: ihmisillä on synnynnäisiä ja luovuttamattomia oikeuksia – kuten elämä, vapaus ja onnellisuuden tavoittelu – jotka edeltävät valtiota. Hallitus ei myönnä näitä oikeuksia, vaan sen ainoa oikeutus on suojella niitä. Tästä seuraa, että valta on delegoitua, rajallista ja Eurooppalaisessa perinteessä valtio on historiallisesti nähty oikeuksien lähteenä ja vakauden takaajana. Amerikkalaisessa perinteessä valtio on oikeuksien vartija, jonka kokoa ja roolia voidaan, ja pitää jatkuvasti kyseenalaistaa. Tämä yksi ero selittää yllättävän paljon.

Juuri tätä taustaa vasten Trumpin Yhdysvallat koetaan Euroopassa niin häiritsevänä. Se ei toimi neuvottelukehikkojen ja symbolisten eleiden kautta, vaan määrittelee terms & conditions uudelleen. Sopimuksia avataan, hallintoa kevennetään ja onnistumista mitataan ensisijaisesti tuloksilla, ei prosessilla. Lisäksi Yhdysvallat toimii usein vahvemmasta asemasta käsin eikä ole erityisen kiinnostunut muokkaamaan toimintaansa eurooppalaisten instituutioiden tai ammattipoliitikkojen miellyttämiseksi.

Tämä sama logiikka tuli yllättävän kirkkaasti esiin myös omissa Hankenin exec. MBA-opinnoissani. Muutostilannetta käsittelevällä kurssilla esitin arkisen esimerkin: suunta päätettiin, vastuut jaettiin ja tekeminen käynnistettiin. Juridiikka otti sopimuskokonaisuuden haltuun, IT kartoitti toimintamallit ja teki tehostamissuositukset.

Reaktiot eivät kohdistuneet sisältöön, vaan tapaan. Päätöksenteko ilman pitkää osallistavaa keskustelua koettiin ongelmallisena ja mallia verrattiin armeijaan. Tilanne oli valaiseva. Se teki näkyväksi, kuinka syvälle oletus jatkuvasta osallistamisesta on juurtunut – ja kuinka helposti selkeä vastuunanto tulkitaan autoritaarisuudeksi. Silti kokemus vahvisti käsitystäni siitä, että erityisesti muutostilanteissa epäselvyys harvoin vähenee keskustelemalla lisää. Euroopan big government -malli on jo pitkään rapauttanut päätöksentekokykyä ja talouden dynamiikkaa. Velka kasvaa, rakenteet jäykistyvät ja vastuu hajaantuu prosesseihin. Tässä mielessä yksi harvoista aidosti hyvistä uutisista on se, että Yhdysvallat ei ole perääntymässä. Se neuvottelee nyt terms & conditions uusiksi kaupassa, energiassa, hallinnossa ja ulkopolitiikassa. Samaan aikaan Yhdysvallat keventää rajusti tuloverotusta. Ajatusleikki on yksinkertainen: jos kotitalouksille ja pk-yrityksille jää enemmän rahaa käteen, talous elpyy aktiivisuuden, ei tukien kautta. Yritykset investoivat, palkkaavat ja kasvavat. Perheissä on liikkumavaraa ja tulevaisuudenuskoa.

Tämä kaikki viittaa yhteen suuntaan. Yhdysvallat on siirtymässä uuteen vaiheeseen – ei iskulauseena, vaan rakenteellisena projektina. Hallinnon keventäminen, verojen lasku ja päätöksenteon palauttaminen näkyväksi muodostavat lännen renessanssin amerikkalaisella johdolla.

Ja juuri siksi tämä on hyviä uutisia myös Euroopalle. Nykyinen malli ei kestä. USA:n liike pakottaa Euroopan joko uudistumaan tai jäämään jälkeen. Tässä asetelmassa pakko ei ole uhka – se on mahdollisuus.

Long Russell 2000. Long gold.²

–Marko Viinikka
Perustaja, Toimitusjohtaja
Voima Gold Oy

Disclaimer: Voima Weeklyt ovat allekirjoittaneen henkilökohtaisia kirjoituksia. Ne eivät välttämättä edusta Voima Gold Oy:n tai minkään muun yhtiön virallista näkemystä eivätkä ole sijoitus- tai arvopaperien ostamista koskevaa neuvontaa.