Voima Weekly #25 – Välinevalinnat ja markkinan turbulenssi

La Trahison des Images (Ceci n’est pas une pipe), 1928–1929. René Magritte.¹ Kuvan lähde Wikipediasta.

Weekly-kirjoitusten tarkoitus on alusta asti ollut katsoa pidemmälle aikavälille ja jäsentää asioita, joita ei ole mielekästä purkaa lyhyiden päivitysten tai yksittäisten markkinaliikkeiden kautta. Ne toimivat samalla myös tapana jäsentää omaa ajattelua ympäristössä, jossa informaatiota on enemmän kuin koskaan ja varmuus syntyy harvoin yhdestä lähteestä.

X.com toimii erinomaisena välineenä markkinoiden seuraamiseen ja signaalien havainnointiin, mutta nopea tempo ja jakelun logiikka suosivat usein tiivistettyjä tulkintoja. Tällöin vastuu kokonaisuuden ymmärtämisestä jää entistä enemmän lukijalle.

Kohina ja tulkinta

Perjantain markkinaliikkeet olivat tästä hyvä esimerkki. Keskustelu X:ssä oli värikästä ja paikoin ristiriitaista, ja monelle lukijalle saattoi jäädä epäselväksi, mikä oli itse liikkeen taustalla ja mikä vain siihen liitettyä tulkintaa. Itse liikkeet eivät syntyneet kohinasta, vaan rakenteellisista tekijöistä. Kohina tekee niiden ymmärtämisestä vain vaikeampaa.

Markkinat ovat eläneet jo jonkin aikaa TikTok-ajassa. Tämä tarjoaa spekulaattoreille ja narratiivien rakentajille monenlaisia mahdollisuuksia – erityisesti nyt, kun tekoälyllä tuotettua sisältöä on yhä vaikeampi erottaa aidosta, tai edes ihmisistä.

Kun ChatGPT julkaistiin, pohdimme tuttujen teknologiaosaajien kanssa, pitäisikö internetistä ottaa varmuuskopio. Nyt videoita ja ääntä on jo vaikea erottaa todellisesta, ja on varsin todennäköistä, että vuoden päästä se on käytännössä mahdotonta.

Tässä ympäristössä ei ole yllättävää, että myös markkinoiden liikkeet näyttävät ajoittain levottomilta ja vaikeasti tulkittavilta. Kun samaan aikaan fiat-rahaa on jatkuvasti enemmän liikkeellä², hinnanmuodostus muuttuu herkemmäksi kaikelle – narratiiveille, virheille ja liikkeille molempiin suuntiin. Volatiliteetti ei ole poikkeus, vaan seuraus.

Joka tapauksessa palaan lopussa perjantain sell-offiin ja siihen, miksi pidän sitä hyvänä uutisena jalometallimarkkinalle.

Sitä ennen pieni sivupolku, jonka tarkkasilmäinen lukija osaa sitoa kokonaisuuteen. Kävin Inderesin Sauli Vilenin haastattelussa³ keskustelemassa kultaan sijoittamisesta, ja sain sen jälkeen palautteen, jossa ihmeteltiin, miksi en käyttänyt enemmän aikaa ja argumentteja fyysisen kullan puolesta suhteessa ETF-ratkaisuihin.

Välineet, valta ja politiikka

ETF:t – ja oikeastaan kaikki arvopaperi-instrumentit, myös lyhyeksi myynti mukaan lukien – ovat erinomaisia välineitä. Myös kulta- ja raaka-aineteemassa. Niissä ei ole lähtökohtaisesti mitään vikaa. Oleellinen ero ei ole “hyvä–huono”, vaan mihin luottamus ankkuroidaan: instrumenttiin, järjestelmään vai omistukseen – ja kuinka pitkäksi aikaa. Se, mikä toimii yhdessä tilanteessa, ei välttämättä palvele toista.

ETF:ien yleistyminen on tehnyt arvopaperimarkkinoista tehokkaampia, halvempia ja helpommin saavutettavia. Se on kiistaton ansio. Samalla omistajuus on keskittynyt voimakkaasti, ja tällä on myös poliittisia ulottuvuuksia. Kun omistajavalta keskittyy harvoille globaaleille toimijoille, niiden näkemykset heijastuvat väistämättä markkinoihin.⁴ Kyse ei ole yksittäisistä päätöksistä, vaan rakenteesta, jossa pääoman kautta syntyy vaikutusvaltaa.

Omistajavalta ei ole irrallaan politiikasta, vaan elää sen mukana. Venäjän valuuttavarantojen jäädyttäminen, maksujärjestelmien – kuten Visa-korttien – toiminnan keskeytyminen tai ohjelmistolisenssien toimittamisen lopettaminen muistuttavat siitä, että myös sijoitusinstrumentit ja taloudelliset järjestelmät toimivat aina poliittisten reunaehtojen sisällä. Samoin keskustelut Grönlannin suvereniteetista ja omaisuudensuojasta korostavat, että valta ja jurisdiktio eivät ole abstrakteja käsitteitä.

Juuri tästä syystä omistamisen muoto ja käytetty väline eivät ole toissijaisia yksityiskohtia. Kun poliittiset reunaehdot voivat hetkessä muuttaa sitä, mikä toimii ja mikä ei, ratkaisevaksi nousee kysymys siitä, missä omaisuus juridisesti sijaitsee, mihin se nojaa ja kenen ehdoilla sitä hallitaan? Tässä kohtaa on syytä erottaa välineet ja tavoitteet toisistaan.

Välineet eivät ole tavoitteita

1) Kultaa replikoivat ETF:t ja johdannaiset

Toimivat hyvin lyhytaikaisiin näkemyksiin, liikkeisiin ja spekulaatioon. Ne ovat likvidejä ja tehokkaita, mutta nojaavat välittäjiin, vastapuoliin ja johdannaismarkkinoiden toimivuuteen. Toimii liikkeeseen - ei pitkäaikais-säästämiseen tai sijoittamiseen.

2) Fyysiseen kultaan sijoittavat ETF:t

Monelle toimiva kompromissi. Altistus kultaan, mutta omistus on rahasto-osuus – käytännössä arvopaperirakenne, ei suora metalli. Kohde-etuus voi olla olemassa, mutta sijoittaja on sidottu kehykseen: sääntelyyn, säilyttäjiin ja juridisiin rakenteisiin.

Tämä rakenteellinen riski ei liity vain kultaan, vaan arvopaperimuotoisiin sijoituksiin yleisesti. Viime vuosina on nähty useita tilanteita, joissa itse kohde-etuus ei kadonnut, mutta sijoituskehys petti: Venäjä-ETF:t jäädytettiin geopoliittisten päätösten seurauksena, kiinteistörahastot sulkivat lunastuksia likviditeettipaineessa ja osa uusiutuvan energian rahastoista koki merkittäviä arvonalennuksia reunaehtojen muuttuessa.

Yhteinen nimittäjä ei ollut kohde-etuuden arvo, vaan se, että sijoittaja oli sidottu arvopaperirakenteeseen ja sen ehtoihin.

3) Fyysisesti operoiva kultatili

Rakennettu yhdistämään turvallinen säilytys, operatiivinen liikuteltavuus ja omistajan valinnanvapaus. Luottamus ankkuroidaan fyysiseen metalliin ja siihen, että omistajalla on todellinen optio: nostaa, siirtää, käyttää vakuutena, käydä kauppaa – tai olla tekemättä mitään. Likviditeetti ei tässä mallissa ole markkinan oletusarvo, vaan seurausta toimijan rakenteista, vastapuoliverkostosta ja operatiivisesta kyvykkyydestä. Ei salkun rivi, vaan yksi omaisuuden peruskallioista.

Ostovoima, ei tuotto

Itse pidän kullan visusti erillään sijoitussalkusta. En siksi, että se olisi “parempi sijoitus”, vaan siksi, että sen rooli on eri.

Tämä ei ole erikoisnäkemys. Suurissa osissa maailmaa – erityisesti Aasiassa ja Lähi- idässä – kulta toimii edelleen perussäästönä arjessa, ei sijoitustuotteena. Kun huomioidaan väkiluvut ja se, että sadoilla miljoonilla kotitalouksilla on kultaa koruina, kolikoina tai muussa helposti realisoitavassa muodossa, on perusteltua sanoa, että yli miljardilla ihmisellä kulta on osa säästämistä. Syy on yksinkertainen: ostovoiman säilyttäminen.

Suurin osa ihmisistä ei säästä optimoidakseen tuottoja, vaan rakentaakseen jotakin konkreettista: kotia, turvaa lapsille tai liikkumavaraa eläkepäiville. Kun huomaa, että samalla rahamäärällä saa vuosi vuodelta pienemmän asunnon, vähemmän energiaa tai lyhyemmän hengähdystauon, ongelma ei ole ahkeruuden tai tuottojen puute, vaan se, ettei valuutta enää toimi luotettavana mittayksikkönä. Tässä ympäristössä institutionaalinen uskottavuus on kovalla koetuksella – eikä vain toisella puolella maailmaa, vaan yhä selvemmin myös lännessä.

Voiko kulta hetkellisesti nousta liikaa tai laskea liian pitkälle? Totta kai voi. Hinnat elävät ja liike menee usein yli molempiin suuntiin. Mutta nämä ovat hintaliikkeitä, eivät tarinan ydin.

Perustekijät eivät ole muuttuneet. Enemmistö maailman valtioista toimii alijäämäisesti. Velkaa voidaan hetken kierrättää velalla, mutta pidemmällä aikavälillä helpompi tie on rahapolitiikka – eli valuutan ostovoiman asteittainen laimentaminen. Näin on toimittu vuosisatoja, eikä mikään viittaa siihen, että tämä dynamiikka olisi päättymässä.

Myös keskuspankkien viime vuosien kultahankinnat kertovat samasta ilmiöstä – tarpeesta suojata varantoja ja hajauttaa riskiä järjestelmässä, jossa kaikki oletukset eivät ole enää vakaita.

Markkina on liikkeessä

Tässä kokonaiskuvassa perjantain noin 7.4%:n lasku kullan hinnassa, samalla kun vuosi on edelleen selvästi plussalla⁵, on minulle hyvä uutinen. Nousu oli niin nopea ja voimakas, että lyhyt korjausliike oli tervetullut ja jopa tarpeellinen. Tällaiset liikkeet puhdistavat markkinaa ja luovat tilaa uusille ostoille – eivät riko isompaa tarinaa, vaan vahvistavat sitä.

Hopea ei ole puhdas store of value kuten kulta. Se on kaksijakoinen: teollinen raakaaine ja osittain rahaa. Juuri tämä tekee siitä herkemmän ja usein voimakkaammin liikkuvan. Energiasiirtymä, sähköistyminen ja elektroniikka nojaavat hopeaan tavalla, jota on vaikea korvata. Pitkään salkkuun, maltillisella painolla, hopea on mielestäni perusteltu positio – mutta se vaatii enemmän kärsivällisyyttä ja hermoja kuin kulta.

Ja tätä kannattaa katsoa vielä laajemmasta kulmasta: markkina ei ole pysähdyksissä, vaan liikkeessä. Raha ei jää odottamaan selityksiä, vaan hakee uutta tasapainoa. Siksi raaka-aineet eivät nouse yksitellen, vaan kokonaisuutena. Energia, metallit ja muut perushyödykkeet liikkuvat eri tahtiin ja eri voimakkuuksilla, mutta samaan suuntaan.

Pidän mahdollisena, että kullan hinta euroissa asettuu noin 350-380 €/g tasolle tulevina vuosina, mikä heijastaa eurooppalaista talous- ja geopoliittista kehitystä suhteessa globaaliin ympäristöön. Tämä ei ole kiinteä ennuste, vaan dynaaminen arvio, jota on päivitettävä sitä mukaa kun rahapoliittiset ja poliittiset reunaehdot muuttuvat. Katse on ollut pitkään Yhdysvalloissa, mutta Euroopassa piilee vähintään yhtä suuria rakenteellisia ongelmia: hajanainen finanssipolitiikka ja byrokratisoitunut johtajuus, heikko kasvu, velkaantuneet valtiot ja rahapolitiikan rajallinen liikkumavara. Euro on herkempi mittayksikkö kuin usein halutaan myöntää.

Mallit eivät ole totuuksia, vaan työkaluja. Kun reunaehdot muuttuvat, myös johtopäätökset muuttuvat.

Tämä ei ole vain oma pohdintani. Samansuuntaiset kysymykset nousevat toistuvasti esiin myös asiakaskeskusteluissa ja institutionaalisten toimijoiden kanssa käydyissä dialogeissa: missä muodossa ostovoimaa kannattaa säilyttää, ja mihin mittayksikköön luottamus lopulta ankkuroidaan?

On myös hyvä muistaa, että me, jotka työskentelemme sijoitus- ja talouskysymysten parissa, katsomme maailmaa helposti yläkautta ja numeroiden kautta. Samaan aikaan tavallinen perheenisä tai -äiti pohtii paljon konkreettisempia asioita: miksi Ruotsinristeily maksaa yhtäkkiä niin paljon, miksi autovakuutuksen hinta nousee ja onko perheellä enää varaa lomaan tai edes pieneen hengähdystaukoon arjesta.

Näissä kysymyksissä ei ole kyse markkinanäkemyksestä tai sijoitusstrategiasta, vaan ostovoimasta. Ja eriyisesti monessa länsimaassa sen rapautuminen ei johdu vain hintojen noususta, vaan kokonaisrasituksesta, jossa verotus, maksut ja pakolliset kulut vievät yhä suuremman osan arjen liikkumavarasta

Weekly ei ole ostosuositus, vaan ajattelun väline.

Kun mittayksiköt, rakenteet ja oletukset ovat liikkeessä, myös peruskysymykset palaavat pöydälle.

–Marko Viinikka
Perustaja, Toimitusjohtaja
Voima Gold Oy

Vuoden 2026 alussa globaalit rajat ylittävät pankkisaamiset saavuttivat ennätykselliset 45 biljoonaa dollaria, mikä ylittää esim. vuoden 2008 finanssikriisiä edeltäneen huipun. Ja tämä ei pidä sisällään johdannaisia jotka olivat joulukuussa 2025 julkaistujen BIS-tilastojen mukaan OTC-johdannaisten yhteenlaskettu nimellisarvo (notional value) on tällä 846 biljoonaa dollaria.

Vuoden 2022 kirjeessä Fink korosti vastuullisuutta, ilmastosiirtymää ja yritysten laajempaa yhteiskunnallista roolia osana pitkän aikavälin arvonluontia osakkeenomistajille. Vuoden 2023 kirjeessä sävy muuttui: ESG-kehityksen todettiin menneen osin liian pitkälle, ja painopiste siirrettiin ylilyöntien korjaamiseen sekä taloudellisen kestävyyden ja kilpailukyvyn turvaamiseen. Tämä vain yksi esimerkki.

Disclaimer: Voima Weeklyt ovat allekirjoittaneen henkilökohtaisia kirjoituksia. Ne eivät välttämättä edusta Voima Gold Oy:n tai minkään muun yhtiön virallista näkemystä eivätkä ole sijoitus- tai arvopaperien ostamista koskevaa neuvontaa.

Yhteystiedot

René Magritte muistutti, että kuva ei ole sama asia kuin todellisuus. Sama pätee myös rahoituksessa: väline ei ole omistus, eikä mittari ole arvo. ↩
Globaali likviditeetti on tällä hetkellä huomattavan korkealla tasolla verrattuna viimeiseen kymmeneen vuoteen (katso esim. BIS Global Liquidity -indikaattori tai keskuspankkien taseiden kehitys). ↩
inderes ↩
Maailman suurimman varainhoitoyhtiön Larry Finkin vuosittaiset Chairman’s Letter -kirjeet BlackRockin asiakkaille havainnollistavat, miten suurten varainhoitajien viestintä ja painotukset elävät poliittisen ja taloudellisen ympäristön mukana. ↩
ytd euro n. 9% ja usd n. 10% 01.02.2026 ↩

Lue aiheesta enemmän

Alta löydät aiheeseen liittyviä Voima Weekly -julkaisuja, joissa käsittelemme talouden kehitystä, ostovoimaa ja kullan roolia eri näkökulmista.

2025-11-23