Voima Weekly #34 – Kun ihmiset liikkuvat, pääoma seuraa

Kuvitus: tekoälyn tuottama, Igor Sikorskyn¹ elämäntarinasta inspiroitu pop art -tyylinen kuvitus. Kuva ei perustu alkuperäiseen valokuvaan eikä sisällä autenttista sitaattia, vaan on taiteellinen tulkinta hänen siirtymisestään Yhdysvaltoihin ja panoksestaan helikopteriteollisuuden kehitykseen.

Ihmiset eivät ole koskaan pysyneet paikallaan silloin, kun järjestelmä heidän ympärillään on käynyt liian raskaaksi, vaan he ovat liikkuneet. Kun ihmiset liikkuvat, pääoma seuraa. Euroopasta lähti 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa liikkeelle valtava muuttoaallokko kohti Yhdysvaltoja, eikä kyse ollut yksittäisestä ilmiöstä vaan useammasta peräkkäisestä aallosta, joista ensimmäinen nähtiin jo 1840–1860-luvuilla esimerkiksi Irlannin nälänhädän² seurauksena ja toinen, huomattavasti suurempi ja merkityksellisempi, vuosien 1880–1920 välillä, jolloin yli 30 miljoonaa eurooppalaista jätti kotinsa ja lähti kohti uutta mannerta.

Eurooppa ei ollut vakaa kokonaisuus. Teollistuminen hajotti vanhat elinkeinot. Kaupungit täyttyivät ihmisistä, mutta työ ei riittänyt kaikille. Palkat olivat matalia ja epävarmuus arkea. Poliittiset ideologiat nousivat vastauksena tilanteeseen, mutta taustalla oli yksi asia: raha, eli ostovoima.

Lopulta kysymys oli yksinkertainen. Missä omalla työllä sai paremman elämän? Missä palkka riitti? Missä tulevaisuus oli avoin? Amerikka tarjosi siihen vastauksen.

Suomesta lähti satojatuhansia ihmisiä, arviolta noin 300 000–400 000, mikä tarkoitti karkeasti noin kymmentä prosenttia koko kansasta, ja se on mittakaava, jota on vaikea edes hahmottaa nykyisestä näkökulmasta, mutta joka kertoo olennaisen: kun olosuhteet kiristyvät riittävästi, lähteminen alkaa yleistyä.

Suomalaiset eivät vieneet mukanaan suurta pääomaa tai valmiita verkostoja, vaan työnsä, ja monessa tapauksessa he rakensivat konkreettisesti sitä Amerikkaa, josta tuli myöhemmin maailman taloudellinen keskus, usein ilman että heidän nimiään kirjattiin historiaan, mutta jälki jäi silti rakenteisiin³.

Tämä ei ole vain historiaa, vaan ilmiö, joka on jo jonkin aikaa voimistunut. Tällä kertaa liikkeellä ei ole ensisijaisesti työvoima, vaan pääoma ja osaaminen. Karrikoiden voisi sanoa, että Suomi vie niitä, jotka rakentavat varallisuutta, ja houkuttelee niitä, joita järjestelmän tarjoamat edut vetävät puoleensa.

Olen työskennellyt lähes kaksikymmentä vuotta varakkaiden yksityishenkilöiden kanssa, ja viime vuosina yksi ilmiö on noussut selvästi esiin: ihmiset liikkuvat. Suunta on usein sama. Viro, Monaco, UAE, Sveitsi ja Luxembourg nousevat keskusteluissa toistuvasti esiin. Tämä ei ole enää yksittäisiä tapauksia, vaan ilmiö, josta puhutaan avoimesti, ja jonka kanssa moni tekee konkreettisia päätöksiä.

Taustalla on ennen kaikkea kokonaisverorasitus. Ei vain tulovero, vaan myös pääoma- ja perintöverotus. Kun näiden yhdistelmä kasvaa riittävän suureksi, se alkaa vaikuttamaan päätöksiin. Sen ympärille rakentuu sitten muu kokonaisuus. Elämän mukavuus, ilmasto, turvallisuus, työmarkkinoiden joustavuus, yleinen ilmapiiri ja se, miten yrittämiseen ja varallisuuden rakentamiseen suhtaudutaan.

Yksi asia jää usein vähemmälle huomiolle. Kun perhe liikkuu, myös seuraava sukupolvi liikkuu. Lapset kasvavat uudessa ympäristössä, eivätkä useimmiten enää palaa. He eivät peri vain varallisuutta, vaan myös tiedon, verkostot ja kulttuurin siitä, miten arvoa luodaan ja rakennetaan. Kysymys ei ole siitä, tapahtuuko tätä. Kysymys on siitä, kuinka laajaksi ilmiö kasvaa.

Tämä näkyy jo nyt siinä, mihin ihmiset ja pääoma suuntaavat. Yhdysvalloissa Texas ja Florida vetävät puoleensa yhdistelmällä, jossa verotus on kevyempää ja toimintaympäristö ennakoitavampi. Samalla perinteiset keskukset, kuten New York, California ja Washington, D.C., menettävät väestöään⁴.

Euroopassa vastaavaa roolia ovat pitkään näytelleet Sveitsi ja Luxemburg, joissa vakaus ja kilpailukykyinen verotus yhdistyvät. Lähempänä meitä Viro on noussut vaihtoehdoksi, jonne on muuttanut kymmeniä tuhansia suomalaisia ja jossa toimii jo tuhansia suomalaisomisteisia yhtiöitä.

Arvonluonti ei ole enää sidottu maantieteeseen, vaan siihen, missä sitä kohdellaan parhaiten. Historia on nähnyt tämän ennenkin. Tarkkasilmäinen huomaa myös kaavan. Siinä missä Texas ja Florida ovat konservatiivisia ja kevyemmän verotuksen alueita, ovat New York ja Washington, D.C. liberaalimpia ja korkeamman verotuksen ympäristöjä. Lopulta ideologiat väistyvät tuloksen tieltä. Pääoma ei jää sinne, missä sitä verotetaan eniten.

Tämä ei ole uusi ilmiö. Historia on nähnyt tämän ennenkin. Israelin valtakunta hajosi noin 900-luvulla eKr., kun Rehobeam päätti kiristää verotusta kansalle, joka oli jo kuormittunut Salomon aikana. Kyse ei ollut vain rahasta, vaan ajasta ja työstä. Ihmiset kantoivat taakkaa sekä tuotannossa että elämässään. Kun kuorma kasvoi liian suureksi, kansa ei enää pyytänyt paljon, vaan vain helpotusta. Kun sitä ei tullut, valtakunta hajosi⁵. Tämä on dynamiikka, joka toistuu, kun järjestelmä menettää tasapainonsa.

Julkinen koneisto on kasvanut raskaaksi, verotus on kiristynyt ja tehokkuus on monin paikoin kadonnut. Lopputulos ei ole ideologinen vaan käytännöllinen. Ne, joilla on mahdollisuus liikkua, tekevät niin. Lopulta jäljelle jäävät ne, joilla ei ole samaa vaihtoehtoa.

Tässä kohtaa valinta ei ole teoreettinen vaan henkilökohtainen. Olen itsekin välillä pohtinut, onko verojen maksaminen enää vastuullista toimintaa vai rahoitammeko järjestelmää, joka ei enää toimi alkuperäisessä tarkoituksessaan. Ainakin toistaiseksi olen valinnut rakentaa täällä. En siksi, että suunta olisi täydellinen, vaan siksi, että uskon sen vielä olevan korjattavissa

Lopulta kyse ei ole vain rahasta. Kyse on kokonaisuudesta. Siitä, miten yhteiskunta kohtelee työtä, vastuuta ja arvon luomista, ja mihin suuntaan sitä viedään. On vaikea katsoa sivusta kehitystä, jossa työn merkitys hämärtyy, vastuu siirtyy pois yksilöltä ja verovaroja käytetään tavalla, joka ei rakenna kestävää tulevaisuutta.

Mutta vastuuta ei voi ulkoistaa. Työ on tehtävä hyvin ja vastuu kannettava. Suuntaa ei myöskään tarvitse hyväksyä sellaisenaan, vaan sitä voi ja pitää muuttaa - täällä tai tarvittaessa muualla. Se vaatii tekijöitä. Sellaisia, jotka menevät eteenpäin, vaikka suunta ei olisi vielä valmis.

Suunta ei muutu itsestään. Se muuttuu, kun päätät rakentaa.

P.s. Varallisuudessa kannattaa olla optioita – ennen kuin niitä tarvitaan. Voima Account on rakennettu myös tätä varten. Se ei ole vain säilytysratkaisu, vaan käytännön työkalu: mahdollisuus lunastaa, siirtää, vaihtaa tai pitää varallisuus fyysisessä muodossa silloin, kun sitä tarvitaan. Optio tarkoittaa oikeutta ilman pakkoa. Sitä ei välttämättä koskaan käytetä, mutta sen puuttuminen voi osoittautua kalliiksi. Tässä ympäristössä kyse ei ole enää optimoinnista, vaan varautumisesta.

– Marko Viinikka
Perustaja, Toimitusjohtaja
Voima Gold Oy

Molemmat valtakunnat katosivat myöhemmin historian kartalta: pohjoinen Israel Assyrian valloituksessa 700-luvulla eKr. (2. Kun. 17) ja Juuda Babylonian valloituksessa 500-luvulla eKr. (2. Kun. 25). Juutalainen kansa säilyi, mutta itsenäinen valtio palasi kartalle vasta Israelin valtion perustamisen myötä vuonna 1948.

On myös hyvä huomata, että nykykielessä “Israelilla” viitataan usein Juudaan ja juutalaiseen kansaan, vaikka historiallisesti Israel tarkoitti laajempaa kokonaisuutta: Jaakobin kahdestatoista pojasta polveutuneita heimoja, joista muodostui koko Israelin kansa. Kuriositeettina mainittakoon, että Raamatun profeettakirjallisuudessa ennakoidaan Israelin heimojen kokoaminen uudelleen: “Minä otan israelilaiset kansojen seasta… ja teen heistä yhden kansan” (Hes. 37:21–22; ks. myös Jer. 31:10)

Disclaimer: Voima Weeklyt ovat allekirjoittaneen henkilökohtaisia kirjoituksia. Ne eivät välttämättä edusta Voima Gold Oy:n tai minkään muun yhtiön virallista näkemystä eivätkä ole sijoitus- tai arvopaperien ostamista koskevaa neuvontaa.