Voima Weekly #35 – Suojaa ostovoima – toimi ajoissa (!)

Kuva perustuu Yhdysvaltain keskuspankin (Federal Reserve) ja työtilastoviraston (BLS) dataan, ja se on koottu FRED-tietokannasta. Sininen viiva kuvaa M2-rahamäärän kehitystä eli sitä, kuinka paljon dollareita on kierrossa taloudessa. Punainen viiva puolestaan kuvaa kuluttajadollarin ostovoimaa ajan yli. Harmaat alueet kuvaavat taantumia. Kuva näyttää selkeästi kahden muuttujan välisen pitkän aikavälin suhteen: kun rahamäärä kasvaa, ostovoima heikkenee. Tämä korostuu erityisesti vuoden 2020 jälkeen, jolloin rahamäärä kasvoi poikkeuksellisen nopeasti. Kyse ei ole yksittäisestä ilmiöstä, vaan havainnollistavasta esityksestä siitä, miten rahan määrän kasvu ja valuutan ostovoima ovat historiallisesti kehittyneet suhteessa toisiinsa.

On yksi asia, josta meidän pitäisi puhua suoraan – ilman kiertelyä.

Rahan määrä maailmassa kasvaa jatkuvasti, ja viime vuosina kiihtyvällä tahdilla. Kun puhumme M2:sta, emme puhu jostain teknisestä tilastosta¹, vaan käytännössä siitä, kuinka paljon euroja, dollareita ja muuta valuuttaa on liikkeellä mittaamassa arvoa. Ja kun näitä mittatikkuja syntyy lisää nopeammin kuin itse arvoa, niiden ostovoima heikkenee. Tämä ei ole ideologinen näkemys tai koulukuntakysymys – tämä on yksinkertainen matemaattinen seuraus.

Kultakannasta luopumisen jälkeen tämä kehitys on muuttunut rakenteelliseksi. Raha ei ole enää sidottu mihinkään fyysiseen rajaan, vaan sen määrä perustuu poliittisiin päätöksiin ja velkajärjestelmän ylläpitämiseen. Kun velkaa on paljon, sitä ei voida maksaa pois korkeilla koroilla ilman, että järjestelmä alkaa murtua. Siksi rahaa lisätään. Ei siksi, että se olisi hyvä ratkaisu – vaan siksi, että vaihtoehdot ovat vielä vaikeampia.

Tämän seuraukset näkyvät arjessa, mutta usein viiveellä ja väärin ymmärrettynä. Palkat voivat nousta nimellisesti, varallisuuden hinnat voivat nousta, mutta samalla ostovoima heikkenee. Keskiluokan kannalta tämä on kaikkein ongelmallisin kehitys, koska varallisuus on usein sidottu valuuttaan, palkkatuloihin ja järjestelmään, joka ei enää suojaa sitä samalla tavalla kuin aiemmin. Tämä ei tapahdu yhdessä yössä, vaan hiljaisesti, vuosi vuodelta – ja siksi siihen ei reagoida ajoissa.

Kun tätä kehitystä katsoo Suomen näkökulmasta, kuva ei muutu lohdullisemmaksi. Meillä on rakenteellisia alijäämiä, julkinen sektori on poikkeuksellisen suuri ja verotus on jo valmiiksi erittäin korkealla tasolla. Samalla väestörakenne kiristää järjestelmää entisestään. Näitä ongelmia ei ole ratkaistu, vaan niitä hallitaan – ja käytännössä se tarkoittaa sitä, että järjestelmää pidetään pystyssä lisäämällä rahaa ja velkaa. Toisin sanoen, sama mekanismi, joka heikentää rahan arvoa, on myös se, jolla järjestelmää ylläpidetään.

Tästä seuraa johtopäätös, jota ei ole miellyttävä sanoa ääneen, mutta joka on tärkeä ymmärtää: rahan ostovoiman heikkeneminen ei ole ohimenevä ilmiö, vaan todennäköisesti jatkuva prosessi, joka voi jopa kiihtyä tulevina vuosina.

Kysymys ei siis ole siitä, tapahtuuko tämä – vaan siitä, miten siihen suhtautuu. Vastuullinen ihminen ei rakenna koko taloudellista turvaansa yhden muuttujan varaan. Erityisesti sellaisen, jonka arvoa voidaan poliittisesti laajentaa. Siksi keskeinen periaate on yksinkertainen: kaikkea varallisuutta ei pidetä valuutassa.

Tässä kohtaa kulta nousee esiin käytännön ratkaisuna.

Kulta on yksi harvoista omaisuuseristä, joka yhdistää kolme keskeistä ominaisuutta. Ensinnäkin sen likviditeetti on poikkeuksellinen. Kulta vaihtaa omistajaa globaalisti niin suurissa määrissä, että sitä voidaan käyttää käytännössä missä tahansa markkinatilanteessa. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että kulta vaihtaa päivittäin noin 72 kertaa kotimaisen kiinteistösektorin koko vuosivaihdon verran². Tämä kertoo ennen kaikkea siitä, kuinka syvä ja toimiva markkina kullalla on.

Toiseksi kulta on universaali omaisuuserä. Se ei ole sidottu valtioon, poliittiseen järjestelmään tai yksittäiseen talouteen. Sillä ei ole liikkeeseenlaskijaa eikä vastapuolta. Se on fyysinen ja yksinkertainen – ja juuri siksi se toimii eri tavalla kuin suurin osa muista varallisuuseristä.

Kolmanneksi kulta on historiallisesti säilyttänyt arvonsa tilanteissa, joissa rahamäärä kasvaa. Tämä näkyy selkeästi eri valuutoissa. Ruotsissa kullan hinta on noussut noin 70 000 kruunusta kilolta lähes 1,4 miljoonaan kruunuun. Japanissa vastaava kehitys on ollut noin 500 000 jenistä lähes 25 miljoonaan jeniin kilolta. Näissä esimerkeissä ei ole kyse vain kullan “tuotosta”, vaan ennen kaikkea valuutan arvon muutoksesta.

Tämä ei ole sijoitusstrategia yksinään, eikä sen pidäkään olla. Tämä on osa kokonaisuutta, jossa pyritään suojaamaan ostovoimaa ja vähentämään riippuvuutta yhdestä järjestelmästä.

Lopuksi haluan sanoa tämän suoraan.

Jos sinulla on ihmisiä, joista välität – perhe, lapset, läheiset – tämä ei ole vain henkilökohtainen talouspäätös. Tämä on myös vastuukysymys. Liian moni huomaa nämä asiat vasta silloin, kun liikkumavaraa ei enää ole.

Siksi kehotan tekemään kaksi asiaa.

Ensinnäkin: aloita itse. Sen ei tarvitse olla suurta tai täydellistä. Jo pieni, säännöllinen säästäminen muuhun kuin valuuttaan on askel oikeaan suuntaan.

Toiseksi: puhu tästä. Kerro ystäville, keskustele perheen kanssa, auta niitä, jotka eivät vielä ole pysähtyneet miettimään tätä kehitystä. Kaikki eivät seuraa näitä asioita, eikä kaikkien tarvitsekaan – mutta jonkun pitää.

Usein ajatellaan, että nykyinen järjestelmä jatkuu sellaisenaan. Historia ei tue tätä ajatusta. Yksikään valuutta ei ole säilyttänyt ostovoimaansa loputtomiin.

Kulta on säilyttänyt.

On aika toimia. Ei etsiä täydellistä hetkeä, mutta toimia riittävän ajoissa.

– Marko Viinikka
Perustaja, Toimitusjohtaja
Voima Gold Oy

Disclaimer: Voima Weeklyt ovat allekirjoittaneen henkilökohtaisia kirjoituksia. Ne eivät välttämättä edusta Voima Gold Oy:n tai minkään muun yhtiön virallista näkemystä eivätkä ole sijoitus- tai arvopaperien ostamista koskevaa neuvontaa.