Voima Weekly #51 – Raha ja oikeus irrottautua digitaalisesta ketjusta

Lohkoketju säilyttää siirron historian. Kulta voi jatkaa matkaansa ilman, että sen menneisyys kulkee mukana.

Jatkan tässä Weekly #20:ssa käsittelemääni finanssiyksityisyyden teemaa. Yksi konkreettinen kysymys¹ liittyy käteiseen ja siihen, millaisia fyysisen rahan muotoja haluamme säilyttää.

Kuten tiedämme, rahan ostovoima heikkenee ajan mittaan, vaikka seteliin painettu nimellisarvo pysyy samana. Euroalueella setelivalikoima on kulkenut päinvastaiseen suuntaan: 500 euron setelin liikkeeseenlasku lopetettiin vuonna 2019. EKP perusteli päätöstä huolella siitä, että 500 euron seteli saattoi helpottaa laitonta toimintaa. Päätöstiedotteessa ei kuitenkaan esitetty arviota siitä, kuinka suuri osa seteleistä todella liittyi rikolliseen käyttöön. EU:n oma riskinarvio totesi, että käteisen käyttötavoista, laillisista ja laittomista, oli vain vähän luotettavaa tietoa. Jokatapauksessa, seteli on yhä laillinen maksuväline, mutta uusia 500 euron seteleitä ei enää lasketa liikkeeseen.

Tämä herättää kysymyksen: jos fyysisen rahan käyttömahdollisuus halutaan säilyttää, miksi setelivalikoimaa ei kehitetä ostovoiman muutoksen mukana? Minusta nimellisarvoja tulisi luontaisesti kasvattaa, ei kaventaa. Euroalueella pitäisi olla jo vähintään 1 000 euron seteli, ehkä jopa 5 000 euron seteli.

Rikollinen käyttö ei yksin tulisi riittää perusteeksi kaventaa laillisen maksuvälineen saatavuutta. Emme kiellä veitsiä siksi, että joku käyttää niitä rikokseen; emmekä kiellä uimarantoja siksi, että joku toisinaan hukkuu. Sama periaate voisi soveltaa myös käteiseen: väärinkäytöksiin pitää puuttua, mutta ihmisille pitää samalla säilyttää mahdollisuus käyttää laillista, fyysistä rahaa.

Nimellisarvoisen rahan ainoa “riskitön” muoto on käteinen. Seteli on suoraan haltijansa hallussa. Pankkitilillä oleva saldo taas on saatava pankilta: sinä olet velkoja ja pankki velallinen. Talletussuoja voi rajata pankin kaatumisesta aiheutuvaa riskiä, mutta se ei muuta pankkitalletusta käteiseksi. Näin ollen käteinen on ainoa tapa omistaa euroja suoraan ilman, että ne samalla lainataan pankille ja altistetaan pankin maksukykyyn liittyvälle riskille. On selvää, että käteiselläkin on omat riskinsä, kuten katoaminen ja varkaus. Mutta sen arvo ei ole riippuvainen siitä, pystyykö yksityinen pankki maksamaan saatavasi.

Samanaikaisesti voit käyttää sitä ilman tiliä, sähköä tai digitaalista maksujärjestelmää, eikä maksu automaattisesti jätä digitaalista tapahtumajälkeä. Se ei suojaa ostovoiman heikkenemiseltä, mutta antaa mahdollisuuden omistaa ja käyttää rahaa pankkien ja digitaalisen valvonnan ulkopuolella.

Bitcoin on erilaista “käteistä”. Se mahdollistaa arvon siirtämisen ilman perinteistä välittäjää, mutta siirrot kirjautuvat julkiseen tilikirjaan. Bitcoin.org kuvaa tätä näin: “All Bitcoin transactions are public, traceable, and permanently stored in the Bitcoin network.”

Bitcoin-osoite ei itsessään kerro käyttäjän nimeä. Kun osoite yhdistyy henkilöllisyyteen esimerkiksi palveluntarjoajan kautta, sen tapahtumahistoriaa voidaan kuitenkin tarkastella osana julkista ketjua. Yhdysvaltain oikeusministeriön Journal of Federal Law and Practice kirjoitti vuonna 2019, että lohkoketju: “provides law enforcement with an exceptional tracing tool: the blockchain.”

Tilikirjasta näkyvät siirtojen määrät, ajankohdat ja summat. Kun niitä yhdistetään muualla saatuihin tietoihin, voidaan muodostaa kuvaa osoitteiden yhteyksistä ja varojen liikkeistä. Tekoälyn aikakaudella suurten tietomäärien analysointi helpottuu edelleen. Yksittäinen tapahtuma ei paljasta kaikkea, mutta se voi toimia lähtöpisteenä laajempaan analyysiin. Kerran syntynyttä yhteyttä ei myöskään voi poistaa lohkoketjusta. Kylmälompakko suojaa varoja, mutta ei pyyhi niiden julkista tapahtumahistoriaa.

Layer 2 -ratkaisut, kuten Lightning Network, tuovat tähän oman kerroksensa. Maksut voivat tapahtua kanavissa perusketjun ulkopuolella, joten jokainen yksittäinen maksu ei kirjaudu julkiseen ketjuun. Kanavien avaaminen ja sulkeminen kuitenkin kytkeytyvät siihen, eikä Layer 2 siten takaa täydellistä näkymättömyyttä.

Tässä on Bitcoinin paradoksi. Sitä pidetään usein välineenä, jolla hajautetaan valtaa ja vastustetaan suurhallinnon kontrollia. Samalla julkinen ja pysyvä tilikirja voi tarjota tehokkaan tavan analysoida taloudellisia yhteyksiä.

Kuvitellaan, että lompakkoosi olisi vuosia sitten tullut muutama satoshi² henkilöltä, joka myöhemmin yhdistetään pakotelistattuun toimijaan. Siirto olisi voinut olla täysin viaton, mutta sen alkuperä voisi silti vaikuttaa siihen, miten varojasi tai taloudellisia yhteyksiäsi myöhemmin tulkitaan. Palveluntarjoaja voisi esimerkiksi kieltäytyä käsittelemästä varoja. Menneisyys, joka tuntui merkityksettömältä, voisi saada uuden poliittisen tai juridisen merkityksen.

Jäljitettävyys voi auttaa rikosten selvittämisessä ja varojen palauttamisessa. Samalla se voi kaventaa yksityisyyttä ja tehdä jokaisesta siirrosta pysyvän datapisteen. Kyse ei ole siitä, onko ominaisuus yksiselitteisesti hyvä tai paha, vaan siitä, kuka tietoja näkee ja mitä niistä pystyy päättelemään.

Tavallisen pankkisiirron tiedot eivät ole avoimesti kaikkien nähtävissä, vaikka pankki ja tietyissä tilanteissa viranomaiset voivat päästä niihin käsiksi. Bitcoinin tapahtumahistoria taas on julkinen, vaikka osoitteet eivät automaattisesti paljastakaan nimiä. Nämä ovat erilaisia yksityisyyden malleja ja juuri niiden eroa kannattaa tarkastella rehellisesti.

Kulta ansaitsee tässä enemmän kuin sivuhuomion. Se on yksi maailman pitkäikäisimmistä arvonsäilyttäjistä, jota ihmiset ja yhteiskunnat ovat käyttäneet tuhansien vuosien ajan. Ehkä juuri siksi kulta on maailman laajimmin hajautettu arvojärjestelmä: sillä ei ole yhtä liikkeeseenlaskijaa, ja sitä omistavat valtiot, instituutiot ja yksityiset ihmiset eri puolilla maailmaa.

Kultaa voidaan edustaa digitaalisesti ja siirtää digitaalisessa verkossa, ja asianmukaisesti järjestettynä digitaalinen omistus voidaan muuttaa takaisin fyysiseksi omistukseksi. Tässä kullan poikkeuksellinen vahvuus on sen kaksisuuntaisuus: se voi liittyä digitaaliseen järjestelmään, mutta sen ei tarvitse jäädä siihen. Kullan fyysinen muoto elää, sillä se voidaan sulattaa ja jalostaa uudelleen, eikä sen olemassaolo riipu digitaalisesta tilikirjasta tai yksittäisestä liikkeeseenlaskijasta.

Kun kultainen esine sulatetaan, sen muoto ja tunnistettava historia katoavat, vaikka itse metalli jatkaa matkaansa. Tanskan kultaiset torvet³ varastettiin vuonna 1802 ja sulatettiin. Niiden kullasta tehtiin muun muassa kolikoita, solkia ja korvakoruja ja osa kullasta sulatettiin vielä uudelleen valtion kolikoiksi. Muutama korvakoru säilyi tunnistettavana, koska niiden yhteys torviin tunnettiin.

Tämä saa kysymään, kuinka pitkään kullan historia voi kulkea metallin mukana. Mistä voimme tietää, ettei sormuksessasi ole kultaa, joka on joskus kuulunut Salomonin temppeliin? Vanhan testamentin mukaan osa temppelin kultaesineistä vietiin Babyloniaan, ja myöhemmin Kyyros palautti Jerusalemiin temppelin astioita.⁴ Sen jälkeisistä vaiheista ei ole katkeamatonta tietoa. Vuosituhansien aikana kulta on voitu sulattaa, sekoittaa ja muuttaa uusiksi esineiksi kerta toisensa jälkeen. Fyysinen metalli säilyy, mutta sen mukana ei välttämättä säily kertomusta siitä, missä se on ollut.

Seteleitä voidaan joissain tilanteissa jäljittää sarjanumeroiden avulla, ja myös kullan ostoon, myyntiin tai jalostukseen voi liittyä dokumentaatiota. Kulta ei siis ole automaattisesti jäljittämätöntä. Se kuitenkin pitää sisällään option siitä, että se tarjoaa mahdollisuuden irrottautua digitaalisesta ketjusta - ja palata siihen myöhemmin, jos niin haluaa.

Onko tämä ominaisuus hyvä vai huono? Ei välttämättä kumpaakaan. Mutta voi olla hyödyllistä, että ihmisillä ja yhteiskunnilla säilyy mahdollisuus omistaa ja siirtää varallisuutta myös ilman, että jokainen vaihe on osa digitaalista järjestelmää.

Tässä on kyse myös siitä, millaisena ymmärrämme yksityisyyden. Kuuluuko kaiken, mikä voidaan teknisesti nähdä, myös olla kaikkien nähtävissä?

Mitä jää jäljelle Bitcoinin lupauksesta vapautena keskitetystä vallasta, jos samalla rakennamme maailmanlaajuisen, pysyvän transaktiotietokannan, jota tekoäly voi lukea, yhdistellä ja tulkita yhä tehokkaammin?

Kun jokainen siirto voi olla uusi datapiste kokonaiskuvassa, kuinka paljon voi lopulta jäädä huomaamatta?

Haluavatko keskuspankit ja muut instituutiot toimia järjestelmässä, jossa varojen liikkeet ovat pysyvästi nähtävissä ja yhä tehokkaammin analysoitavissa? Vai onko juuri tämä läpinäkyvyys osa sitä, mikä tekee järjestelmästä niille kiinnostavan?

Entä me - tavalliset ihmiset ja yhtiöt? Haluammeko, että jokainen ketjuun kirjattu siirto jää osaksi yhteistä, pysyvästi analysoitavaa historiaa? Yksityisyyden tulevaisuus ei ratkea vain teknologialla, vaan myös sillä, minkä me hyväksymme normaaliksi.

–Marko Viinikka
Perustaja, Toimitusjohtaja
Voima Gold Oy

Disclaimer: Voima Weeklyt ovat allekirjoittaneen henkilökohtaisia kirjoituksia. Ne eivät välttämättä edusta Voima Gold Oy:n tai minkään muun yhtiön virallista näkemystä eivätkä ole sijoitus- tai arvopaperien ostamista koskevaa neuvontaa.