Voima Weekly #45 – Kullan hinta nousi vuonna 2025 noin 45 prosenttia; mitä Suomen kultamarkkinassa tapahtui?

Tekoälyllä kuviteltu kuva Suomen kultavirroista: metalli liikkuu kotimaasta jalostuksen ja kansainvälisen jalometallimarkkinan kautta maailmalle.

Korjaushuomautus: Tämän kirjoituksen verkkoversioon on tehty kaksi korjausta alkuperäisen sähköpostilähetyksen jälkeen. Voiman vuoden 2025 kultavirtaa koskeva kohta on korjattu muotoon “kahden tonnin kultavirta” aiemman “yli tonnin kultavirta” -ilmaisun sijaan. Lisäksi yksi kappale, joka oli jäänyt tekstiin kahteen kertaan, on poistettu. Korjaukset eivät muuta kirjoituksen johtopäätöksiä.

Vuosi 2025 oli Suomen kultamarkkinassa poikkeuksellinen vuosi. Kullan hinta nousi voimakkaasti, fyysinen markkina aktivoitui, kotitalouksilta tuli liikkeelle merkittäviä määriä vanhaa kultaa ja Suomen vientitilastoissa kulta nousi näkyvästi esiin.

Suomea ei yleensä ajatella kultamaana. Tietyssä mielessä sitä se kuitenkin on.

Suomessa on merkittävää kullan kaivostoimintaa. Agnico Eaglen Kittilän kaivos tuotti vuonna 2025 noin 6,8 tonnia kultaa.¹ Endominesin Pampalo tuotti noin 0,5 tonnia kultaa² ja Dragon Miningin Suomen operaatio noin 0,8 tonnia kultaa konsentraatissa.³ Näiden lisäksi Boliden Harjavalta on merkittävä kupari- ja nikkelijalostamo, jossa kultaa syntyy metallurgisen prosessin sivutuotteena. Harjavalta ei ole kultakaivos, mutta sen vuoden 2025 kultatuotanto oli noin 8 tonnia.⁴

Kun nämä luvut laittaa rinnakkain Tullin vientitilastojen kanssa, kuva alkaa hahmottua. Vuonna 2025 Suomesta vietiin ei-monetaarista kultaa noin 1,9 miljardin euron arvosta.⁵ Valtaosa viennistä suuntautui Sveitsiin. Sveitsin osuus oli niin suuri, että sitä voi käytännössä pitää Suomen kullan pääporttina globaaliin jalometallimarkkinaan.

Sveitsin rooli ei ole sattumaa. Sveitsi on yksi maailman tärkeimmistä kullan jalostuksen, kaupan ja logistiikan keskuksista. Sinne päätyy paljon metallia, joka jalostetaan, standardoidaan ja ohjataan kansainväliseen likviditeettiin. Euroopassa myös Saksalla ja Italialla on oma roolinsa jalometallien jalostus- ja kierrätysmarkkinassa, mutta Suomen vuoden 2025 luvuissa Sveitsi oli selvästi keskeisin määrämaa.

Tullin lukuja voi verrata karkeasti alan toimijoiden tuotantoon ja virtoihin. Agnico Eaglen Kittilän noin 6,8 tonnin tuotanto, Boliden Harjavallan noin 8 tonnin sulatto- ja jalostamotuotanto sekä Voiman kahden tonnin kultavirta muodostavat jo yksinään huomattavan osuuden Sveitsiin suuntautuneesta kullan viennistä. Näiden lisäksi kokonaisuuteen vaikuttavat vielä muiden toimijoiden metallivirrat.

Lukuja pitää silti lukea varovasti. Kaikkea Suomessa louhittua tai käsiteltyä kultaa ei voi yhdistää suoraan yhteen tulliluokkaan. Osa materiaalista liikkuu rikasteena, doréna, kupari- tai kultapitoisena materiaalina tai muun metallurgisen tuotteen osana. Mutta suuruusluokka on selvä: Suomesta lähti vuonna 2025 liikkeelle poikkeuksellisen paljon kultaa.

Tämä markkina ei kuitenkaan muodostunut vain kaivoksista ja sulatoista. Vuonna 2025 myös kotitalouksilta tuli liikkeelle poikkeuksellisen paljon vanhaa kultaa. Vanhoja sormuksia, katkenneita ketjuja, käyttämättömiä koruja ja perintökultaa myytiin ostajille, jotka ohjasivat metallia eteenpäin jalostusketjuun. Kullan hinnannousu, kotitalouksien tiukentunut rahatilanne, perintönä saadun kullan realisointi sekä ostajien aktiivinen hankintatyö: ajanvarausten buukkaus, kiertueet, kotikäynnit ja näkyvä markkinointi purkautuivat markkinoille voimakkaana myyntiaaltona.

Aika näyttää, jäävätkö vuoden 2025 kolmas ja neljäs kvartaali sekä vuoden 2026 alku historiaan Suomen kovimpina kotitalouksien kullan myyntijaksoina. Kyse ei ollut yhden vuoden aikana kertyneestä metallista, vaan vuosikymmenten aikana suomalaisiin koteihin, perintöihin, laatikoihin ja kassakaappeihin kerääntyneestä kultavarannosta, joka lähti liikkeelle hinnan noustessa ja ostajien tullessa näkyviksi.

Ilmiö on kansallisesti kiinnostava. Merkittävä osuus suomalaisten kotitalouksien hallussa olleesta fyysisestä kullasta siirtyi pois kotitalouksien taseista ja päätyi jalostusketjun kautta kansainvälisille markkinoille. Tarkkaa osuutta ei tiedä kukaan, mutta markkinan käytännön volyymit kertovat, että kyse ei ollut pienestä ilmiöstä.

Voima Gold osti vuoden 2025 aikana merkittävän määrän kultaa B2B-toimijoilta. Voima Goldin näkökulmasta kyse oli ennen kaikkea suurivolyymisestä ja matalakatteisesta kaupankäynnistä, likviditeetin hallinnasta, metallivirtojen koordinoinnista sekä asiakkaiden ostojen, myyntien ja säilytyksen infrastruktuurin manageeraamisesta. Tämä liittyy suoraan yhtiön missioon: tarjota helppo tapa omistaa kultaa likvidissä muodossa. Koruna kulta on usein epäselvä ja epälikvidi omaisuuserä. Kultatilillä se on asiakkaalle ymmärrettävämpi, seurattavampi, helpommin ostettava, myytävä ja säilytettävä varallisuuden muoto. Konsernin lainayhtiö ja sijoituspalveluyhtiö laajentavat tätä ajatusta rahoituksen ja varainhoidon suuntaan, mutta ydin pysyy samana: kulta fyysisenä, omistettavana ja likvidisti hallittavana omaisuuseränä.

Tämä ero on tärkeä ymmärtää. Kullan markkinassa liikevaihto voi näyttää valtavalta, mutta kaikki liikevaihto ei ole samanarvoista. Suurten metallivirtojen matalakatteinen trading on eri liiketoimintaa kuin vaikkapa kotitalouksilta ostettu kulta, jossa kannattavuus perustuu suurempaan eroon ostohinnan ja metallin maailmanmarkkina-arvon välillä.

Sama ilmiö näkyi myös fyysisessä arvoketjussa. Kuvaavaa on, että Voima Refiningin metallien analysointi- ja prosessointimäärät kasvoivat erityisesti vuoden 2025 jälkipuoliskolla noin kymmenkertaisiksi alkuperäisiin ennusteisiin nähden. On hämmentävää, kuinka suureksi ilmiöksi kultakorujen myyminen kasvoi erityisesti Q3–Q4/2025 ja osin Q1/2026 aikana. Sittemmin volyymit ovat alkaneet laskea, mikä saattaa viitata siihen, että kyse oli ainakin osittain vuosien tai vuosikymmenten aikana kertyneen kultavarannon purkautumisesta.

Samaan aikaan säilytyksen näkökulmasta kehitys oli toisenlainen. Säilytysvolyymit eivät ole kasvaneet samassa suhteessa kuin kullan myyntivolyymit. Tämä on tärkeä havainto. Kun kulta lähti liikkeelle, suuri osa siitä ei siirtynyt suomalaisten pitkäaikaiseen säilytykseen tai turvaan, vaan poistui markkinasta jalostusketjun kautta.

Vuoden 2025 markkinassa hyöty ei jakautunut tasaisesti. Suhteessa sidottuun pääomaan suurin vipu saattoi olla niillä toimijoilla, jotka ostivat kultaa kotitalouksilta selvästi alle metallin täyden markkina-arvon ja ohjasivat sen nopeasti eteenpäin jalostusketjuun. Kaivosyhtiöiden omistajat hyötyivät hinnannoususta tuotannon arvon ja kannattavuuden kautta, joskin hyöty riippui yhtiön kustannustasosta ja osakkeen lähtöarvostuksesta. Matalakatteisessa tradingissa hyöty näkyi enemmän volyymina, asiakasvirtoina ja markkina-asemana. Prosessointi, jalostus ja logistiikka saivat oman osansa kasvaneista metallivirroista.

Mutta vuoden tärkein havainto ei ehkä liity siihen, kuka teki parhaan tuloksen. Se liittyy siihen, miten kulta nähtiin.

Suomalaiset kotitaloudet eivät nähneet kultakorujaan monetaarisena omaisuutena. Ne nähtiin vanhoina sormuksina, katkenneina ketjuina, käyttämättöminä koruina ja laatikoihin unohtuneina esineinä. Ostajat näkivät saman metallin toisin. He näkivät grammoja, pitoisuuksia, sulatusarvoa, jalostusketjun ja maailmanmarkkinahinnan.

Myyjä näki korun ja ostaja näki rahametallin. Tässä ero syntyi. Suomi kokonaisuutena ei siis vahvistanut kultatasetta, vaan kevensi.

Kullan myynti voi olla perusteltu päätös. Rahantarve voi olla todellinen ja elämäntilanne voi vaatia sitä. Mutta ilmiön mittakaava tekee siitä taloudellisesti kiinnostavan tarkastelukohteen. Jos Suomesta viedään merkittäviä määriä kultaa sekä kaivannaisteollisuuden että kotitalousmyyntien osalta ja tilalle jää euroja tai muuta valuuttaa, meidän kannattaa kysyä, vahvistuuko vai heikkeneekö kotitalouksien ja kansakunnan pitkäaikainen ostovoima.

Kulta ei ole täydellinen omaisuuserä. Se ei maksa korkoa, se ei tuota kassavirtaa, eikä sen hinta nouse suoraviivaisesti. Mutta kulta ei myöskään ole kenenkään lupaus. Se ei ole pankin velka, valtion valuutta tai digitaalinen kirjaus toisen järjestelmässä. Se on fyysinen omaisuuserä, jonka arvoa ei voi painaa tyhjästä lisää.

Johtopäätös on yksinkertainen: kultaa kannattaa tarkastella osana varallisuutta, ei pelkästään koruna tai myytävänä esineenä. Sen rooli voi olla pieni, mutta monelle kotitaloudelle ja instituutiolle perusteltu osana pitkän aikavälin varallisuuden hajautusta ja ostovoiman suojaamista.

Pelkkä hinnannousu ei kuitenkaan yksin kerro, onko myynti pitkällä aikavälillä paras päätös. Siksi jokaisen myyjän kannattaa arvioida paitsi tämän päivän hinta myös oma taloudellinen tilanteensa ja tavoitteensa.

Markkina toimi vuonna 2025 tehokkaasti: kulta siirtyi myyjiltä jalostukseen ja edelleen kansainvälisille markkinoille. Samalla herää kysymys siitä, pitäisikö Suomessa tulevaisuudessa panostaa nykyistä enemmän myös kullan omistamiseen ja säilyttämiseen, ei vain sen tuottamiseen ja vientiin.

Vuoden 2025 tapahtumat osoittivat, että kulta on Suomessa edelleen merkittävä mutta usein aliarvioitu omaisuuserä. Pitkällä aikavälillä keskustelu ei ehkä koske vain kullan hintaa, vaan myös sitä, millainen rooli kullalla on suomalaisten kotitalouksien, yritysten ja instituutioiden varallisuudessa.

Weekly jää tämän kirjoituksen jälkeen kesätauolle ja palaa loppukesästä tai alkusyksystä. Kiitos kaikille lukijoille kevään ja alkukesän aikana mukana kulkemisesta. Jatkamme silloin taas talouden, rahan, omistamisen ja ostovoiman kysymysten äärellä.

– Marko Viinikka
Founder, CEO
Voima Gold Oy

Disclaimer: Voima Weeklyt ovat allekirjoittaneen henkilökohtaisia kirjoituksia. Ne eivät välttämättä edusta Voima Gold Oy:n tai minkään muun yhtiön virallista näkemystä eivätkä ole sijoitus- tai arvopaperien ostamista koskevaa neuvontaa.