Voima Weekly #30 – Kulta hajautettuna omaisuuseränä

Kuvateksti: Tekoälyllä generoitu kuvitus

Hajautus on sijoittamisen vanhimpia totuuksia. Kuningas Salomoniin yhdistetyssä Saarnaajan kirjassa lausutaan: “Jaa osasi seitsemälle, kahdeksallekin, sillä et tiedä, mitä onnettomuutta maassa tapahtuu”¹. Tätä jaetta pidetään usein yhtenä historian vanhimmista hajauttamisen periaatteista. Ajatus on hyvin sama kuin modernissa portfolioteoriassa: koska tulevaisuutta ei voi ennustaa, varallisuus kannattaa jakaa useaan paikkaan².

Globaalisti kulta itsessään on erittäin hajautettu omaisuusluokka – todennäköisesti maailman hajautetuin. Arviolta yli 200 000 tonnia kultaa on louhittu ihmiskunnan historiassa, ja se on tänään hajautuneena kaikkialle: koruihin, elektroniikkaan, sijoittajien holveihin, keskuspankkien varantoihin ja miljoonien ihmisten koteihin. Siksi sen arvo ei ole koskaan ollut sidottuna yhteen paikkaan ja juuri tämä mahdollistaa kullan globaalin likviditeetin.

Silti kullan säilytyksessä on pitkään toimittu lähes päinvastoin. Tästä syntyy mielenkiintoinen ristiriita, sillä merkittävä osa holveissa säilytettävästä kullasta on keskittynyt harvoihin holveihin, maihin ja clearing-järjestelmiin. Tämä on ymmärrettävää – keskitetty infrastruktuuri on tuonut tehokkuutta, standardointia ja likviditeettiä.

Viime vuosina erityisesti varakkaat perheet sekä sijoittajat ovat kiinnittäneet yhä enemmän huomiota siihen, missä heidän omaisuutensa juridisesti sijaitsee. Hollannissa³ ja Tanskassa⁴ on keskusteltu realisoitumattomien myyntivoittojen verotuksesta, Iso-Britanniasta lähtee miljonäärejä ennätystahtiin⁵ ja Ruotsista muutti 1970-luvulla suuri määrä varakkaita perheitä korkean verotuksen vuoksi⁶. Norjasta on viime vuosina nähty samansuuntaista liikettä⁷.

Omistusoikeus ei ole pelkästään sopimus – se on myös kysymys oikeusjärjestelmästä, politiikasta ja kulttuurista. Omistamisen yleisimmät rajoitteet toteutetaan verotuksen ja inflaation kautta, joiden ympärille on syntynyt kokonainen teollisuus lakimiehiä, rakenteita ja varainhoitoratkaisuja suojaamaan varallisuutta. Harvoin omistus viedään kerralla, mutta esimerkkejä siitä löytyy jokaiselta sukupolvelta jossakin päin maailmaa.

Omistusoikeuden ja varallisuuden sijainnin merkitys korostuu erityisesti silloin, kun valtioiden taloudellinen rooli kasvaa. Olen itse ajatellut asiaa niin, että mitä riippuvaisemmiksi kansalaisten tulot tulevat valtion tulonjako-ohjelmista, sitä enemmän voi syntyä painetta rajoittaa omistamista ja tuloja verotuksen kautta. Globaalit velkakirjamarkkinat ja pitkään hyväksytyt valtioiden alijäämät ovat toki mahdollistaneet velkarahoitteisen julkisen talouden, mutta rajaton tie sekään ei ole koskaan ollut.

Siksi kullan säilytys ei ole pelkästään turvallisuuskysymys. Se on rakenteellinen kysymys – ja lopulta myös likviditeetin kysymys. Voimassa lähdemme yksinkertaisesta havainnosta: kulta on samaa kultaa riippumatta siitä, missä muodossa tai missä se sijaitsee. Se voi olla koruna ranteessa, keskuspankin holvissa, jalostamolla harkoksi muuttumassa tai sijoittajan varallisuutena hajautettuna useaan sijaintiin. Alkuaine ei kuitenkaan muutu. Kullan jalostusta ja muodon muuttamista on harjoitettu jo tuhansia vuosia. Sijoitusharkon, kolikon, korun tai elektroniikkajätteen arvo määräytyy lopulta saman asian perusteella: kuinka paljon puhdasta kultaa ne sisältävät.

Omistusoikeus ei muutu. Se on edelleen sama varallisuus. Siksi asiakkaan kannalta keskeinen kysymys ei ole yksi maa, vaan mahdollisuus allokoida kulta sinne missä sen haluaa olevan: yhteen maahan, useaan maahan, yhteen holviin, kotiin tai hajautettuna laajemmin. Peruslähtökohta on yksinkertainen: varallisuus on järkevää hajauttaa. Yhtä tärkeää on kuitenkin toimiva infrastruktuuri metallin ympärillä – mahdollisuus tallettaa, nostaa ja siirtää sekä ennen kaikkea mahdollisuus vaihtaa kulta paikalliseen valuuttaan ilman tarpeetonta kitkaa.

Keskeistä ei ole pelkkä säilytys. Tärkeää on, että kulta pysyy likvidinä omaisuutena. Hyvä järjestelmä on sellainen, jossa metalli on selkeästi omistettua, hajautettavissa ja tarvittaessa nopeasti muutettavissa rahaksi. Omaisuuserä, jota ei voi realisoida silloin kun sitä tarvitaan, menettää osan merkityksestään.

Tämä on tullut viime vuosina monelle sijoittajalle tutuksi. Private equity -rahastoissa tai kiinteistösijoituksissa arvo voi olla korkea, mutta jos varallisuus on sidottu vuosiksi ilman likviditeettiä, sen käyttömahdollisuudet ovat rajalliset. Useimmiten sijoittaja tiedostaa tämän jo sijoittaessaan tällaisiin kohteisiin – olipa kyse rahastoista tai vaikkapa start-up -yhtiöiden osakkeista. Likviditeetin järjestäminen on usein työlästä sekä hallinnollisesti että markkinaolosuhteiden näkökulmasta.

Kullan vahvuus on ollut aina päinvastainen: se on samanaikaisesti fyysinen omaisuus, helposti siirrettävissä ja sen taustalla on globaali markkina. Kulta on näin ollen yksi harvoista omaisuuseristä, jossa hajautus, likviditeetti ja globaali markkina kohtaavat.

Taannoin olin keskustelussa, jossa esitettiin näkemys, että hyödykesijoitukset kannattaisi keskittää esimerkiksi maa- ja metsätalouteen, koska ne tuottavat kassavirtaa. Maa- ja metsätalous on kuitenkin lähtökohtaisesti paikallista liiketoimintaa; sidoksissa paikalliseen makrotalouteen, sääntelyyn ja markkinoihin. Niitä ei arvoteta globaalisti samalla tavalla, eivätkä ne myöskään vedä pääomia puoleensa yhtä laajasti, koska likviditeetti on paikallista ja siksi rajallisempaa. Kullan arvon kehityksen taustalla onkin yksi keskeinen tekijä: globaali likviditeetti.

Lisäksi ne palvelevat eri tarkoitusta sijoittajan salkussa. Maa- ja metsätalous on pitkäjänteistä operatiivista työtä vaativaa ja kassavirtaa tuottavaa omaisuutta, kun taas kulta toimii ennen kaikkea likvidinä varallisuutena ja eräänlaisena vakuutuksena rahajärjestelmän, politiikan ja markkinoiden epävarmuutta vastaan.

Voimalla säilytämme tällä hetkellä suurimman osan kullasta Suomessa, mutta metallia voidaan säilyttää myös esimerkiksi Sveitsissä ja Ruotsissa. Säilytyksen maantieteellinen allokaatio ei ole ennalta lukittu, vaan sitä arvioidaan omistusoikeuden vakauden, markkinainfrastruktuurin sekä paikallisten markkinaolosuhteiden perusteella. Lisäksi osa metallista pidetään metallitileillä korkean likviditeetin ylläpitämiseksi. Asiakkaille voidaan myös allokoida yksilöityjä harkkoja, jotka voidaan noutaa tai toimittaa sovittuun säilytyspaikkaan.

Maailmantaloudessa rahakanta kasvaa pitkällä aikavälillä lähes kaikissa talouksissa. Kansainvälisten tilastojen mukaan rahan määrä on kasvanut vuosikymmenten ajan samaan aikaan kun luotto ja julkinen velka ovat laajentuneet⁸. Kun valuuttojen määrä kasvaa nopeammin kuin rajallisten omaisuuserien määrä, pääomaa hakeutuu omaisuuseriin, joiden tarjontaa ei voida lisätä samassa tahdissa ja joita rahakannan laajentaminen ei lähtökohtaisesti laimenna. Tämän kehityksen ja kullan ominaisuuksien seurauksena kullalla on mielestäni vahvat edellytykset arvonnousulle myös tulevaisuudessa.

Kulta ei ole koskaan ollut sidottuna yhteen paikkaan. Se on liikkunut kauppareittejä pitkin, siirtynyt maasta toiseen ja muuttanut muotoaan kolikoista harkoiksi, koruiksi ja takaisin. Hyvä niin, sillä maailma ympärillämme on dynaaminen. Kulta on ollut osa tätä liikkuvaa taloutta jo tuhansien vuosien ajan. Siksi sen rooli ei ole katoamassa vaan pikemminkin vahvistumassa.

Valuuttoja voidaan luoda lisää. Kultaa ei.

–Marko Viinikka
Perustaja, Toimitusjohtaja
Voima Gold Oy

Disclaimer: Voima Weeklyt ovat allekirjoittaneen henkilökohtaisia kirjoituksia. Ne eivät välttämättä edusta Voima Gold Oy:n tai minkään muun yhtiön virallista näkemystä eivätkä ole sijoitus- tai arvopaperien ostamista koskevaa neuvontaa.